Maailmankartalla Kuhmoinen, Punkalaidun ja Tampere

Pirkanmaan maakunnassa on nykykuntia 22. Pirkanmaan sairaanhoitopiiriin kuuluu 23 kuntaa, sillä Keski-Suomen maakunnan puolelta perustaltaan vanhat pohjoishämäläiset kunnat Kuhmoinen ja Jämsä kuuluvat siihen, mutta taas maakunnan kunnista Punkalaidun ei kuulu.

Tässä kirjoituksessa keskiöön nousevat Kuhmoinen, Punkalaidun ja Tampere. Miksi? Siksi, että ne ovat paikkakuntia, joilla on heitetty keihäänheiton virallinen maailmanennätys (ME).

Maakuntamme alueella on itsenäisen Suomen aikana heitetty keihäänheiton ME viisi kertaa, joka kerta suomalaisvoimin. Niistä kolme on heitetty Tampereella, kahdessa eri paikassa, yksi on heitetty Kuhmoisissa ja yksi Punkalaitumella. Itse olen paikan päällä ollut todistamassa yhtä. Kahteen liittyy voimakas muistikuva, missä olin ja mitä tein tuolloin, kun kuulin ME:n syntymisestä. Kahdesta muusta ME:stä olen voinut lukea vain historian lehdiltä.

Aihe konkretisoitui tällä viikolla, sillä toimistotyöpaikkani Tampereen lisäksi olen käynyt työmatkoilla Kuhmoisissa ja Punkalaitumella. Kahdessa viimeksi mainitussa oli myös tärkeää käydä ikuistamassa tapahtumapaikat.

On sattumaa, että maakunnan keskuspaikan lisäksi tälle maailmankartalle on valikoitunut kaksi maakunnan raja-alueilla olevaa kuntaa. Hyvin olisi voinut olla, että aikojen saatossa Matti Järvinen (oli syntynyt Tampereella) tai joku muu heittäjä olisi saanut keihäänsä lentämään ME-tulokseen muuallakin maakunnassamme. Tai esimerkiksi nokialainen, Virroilta lähtöisin ollut Seppo Hovinen, olisi onnistunut heittämään ME:n. Hovisen kovan tuloskunnon muistan hyvin vuodelta 1976. Kisakatsomossa sai jännittää, heittääkö hän uuden ME:n. Parhaimmillaan hän jäi siitä vain 54 cm. Uusi ennätys olisi hyvin voinut syntyä Nokian keskusurheilukentällä. Olisihan se myöhemmin ollut hieno yksityiskohta Nokian puhelimenkin historiaan, vaikka Nokialla ei puhelimia tehtykään.

Lähellä oli myös Parkanon pääseminen tälle maailmankartalle. Toukokuussa 1986 elettiin liitokeihään jälkeisen uuden keihäsmallin ensiaikaa. Tuolloin Seppo Räty heitti Parkanossa kahden cm:n päähän uuden mallin ME:stä. Tosin Rädyn keihäs ei täysin täyttänyt uusia vaatimuksiakaan.

Maakunnan keihäänheiton ME-listauksen aloitti Matti Järvinen heittämällä Tampereen Pyynikin kentällä Kalevan kisoissa 17.8.1930 ennätykseksi 71.70. Tasan kahden viikon päästä Vaasassa hän jo paransi sitä. Soini Nikkinen heitti 24.6.1956 Kuhmoisten keskusurheilukentän vihkiäisissä ME:n 83.56. Sitä riemua kesti vain kuusi päivää, sillä Milano nousi puolalaisvoimin uudeksi ME-paikkakunnaksi. Jorma Kinnunen repäisi Tampereen Ratinan stadionilla 18.6.1969 kello 19.15 julman karjaisun saattamana ME:n 92.70. Ennätys kesti runsaat kolme vuotta. Samalla Ratinan stadionilla 13.6.1983 Tiina Lillak huudatti ensimmäisellä heitollaan yleisöä ME-tuloksella 74.76, joka kesti kaksi vuotta. Seppo Räty nosti 2.6.1991 maailmankartalle Punkalaitumen, kun hän sateessa ja sivuvastaisessa tuulessa heitti peräti 96.96. Räty paransi omaa ME:tään lähes viidellä metrillä.

Nikkisen ME oli koivukeihään viimeinen. Rädyn ennätys jäi uuden ns. röpelökeihään viimeiseksi. Keihäsmallien muuttumisen vuoksi Kuhmoinen ja Punkalaidun ovat jääneet pysyvästi maailmankartalle.

Kaikki keihäsmallit huomioon ottaen Rätyä pidemmälle virallisella tyylillä ja välineellä on heittänyt vain kolme heittäjää.

Onko näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa tulossa täydennystä Pirkanmaalta tälle maailmankartalle? En usko, ainakaan suomalaisvoimin. Lähiaikoina ei ole odotettavissa sellaista suomalaista keihäänheittäjää, joka yleisen sarjan ME:n rikkoisi miehissä tai naisissa. Mutta ehkä joku ulkomaalaisheittäjä sen tekee. Kun lisäksi vetovoimaisimmat yleisurheilukilpailut nykyisin keskittyvät suuremmille paikkakunnille, niin on vaikeaa kuvitella, että ME heitettäisiin maakunnassamme muualla kuin Ratinan stadionilla.

Toivottavasti olen ennustuksessani väärässä ja keihäänheiton ME-listan maailmankartalle nousee vielä joskus vaikkapa Ikaalinen tai Virrat tai joku muu paikkakunta Pirkanmaalta.