Energiayhteisöjen syntymistä ja toimintaa edistävä REC4EU-hanke vieraili kesäkuussa Lounais-Ranskan Bordeaux’ssa. Matkalla saimme vinkkejä energiayhteisöjen vauhdittamiseen, tutustuimme aurinkopaneelien kierrätyslaitokseen sekä totesimme hankeyhteistyön kantavan hedelmää.
Menneinä kuukausina helleaallot ovat jälleen kurittaneet Eurooppaa ja myös energiayhteisöhanke REC4EU:n kesäkuisen Ranskan-hankevierailun aikana lämpötila nousi pahimmillaan 36 asteeseen. Yhä yleisemmät helleaallot ovat konkreettisia muistutuksia siitä, miksi ilmastonmuutoksen hillintään tähtäävää työtä pitää tehdä mahdollisimman laajalla rintamalla ja millaisia ongelmia energiamurroksen avulla on ratkottava. Energiayhteisöt ovatkin yksi keino mahdollistaa uusiutuvalla energialla tuotettuja jäähdytysratkaisuja myös haavoittuvassa asemassa oleville.
Interreg Europe -rahoitteinen REC4EU-hanke (Renewable Energy Communities for EU regions) kokoaa yhteen eurooppalaisia aluetoimijoita jakamaan tietoa ja hyviä käytäntöjä energiayhteisöjen syntymisen ja toiminnan edistämiseksi. Hankevierailuille pääsevät mukaan myös alueelliset sidosryhmät, joten tällä kertaa mukana matkassa olivat Leppäkosken Sähkö Oy:n asiakasinsinööri Emilia Eerola sekä Elenia Verkko Oyj:n yhteyspäällikkö Jukka Johansson. Kaksipäiväistä hankevierailua emännöi ranskalainen hankekumppanimme, Bordeaux’n metropolin ja Gironden alueen paikallinen energia- ja ilmastovirasto ALEC.
Vierailun ensimmäisenä päivänä sukellettiin energiayhteisöaiheeseen ranskankielisessä, mutta sujuvasti englanniksi tulkatussa konferenssissa. Uuden-Akvitanian aluehallinnon ja CIRENA-yhdistyksen järjestämän konferenssin tavoitteena oli lisätä tietoisuutta energiayhteisöistä, jotta niitä voidaan toteuttaa paremmin. Tarkastelussa olivat erityisesti kansalaislähtöistä energiamurrosta edistävät Solévent-aloite sekä Ekindar-osuuskunta.
Solévent-aloite sai alkunsa, kun kahdeksan toisilleen tuntematonta ihmistä halusi perustaa energiayhteisön, vaikkei varsinaisesti tiennyt, kuinka se tehdään. Ryhmästä löytyi kuitenkin hyödyllistä monipuolista osaamista ja ennen kaikkea sinnikkyyttä luoda hankkeelle näkyvyyttä ja uskottavuutta paikallisten instituutioiden ja poliitikkojen silmissä. Apuna tässä oli esimerkiksi edellä mainittu CIRENA, josta kerrotaan enemmän myös aiemmassa blogissa. CIRENA:n järjestämät verkostoitumistapaamiset, asiantuntijoiden antama palaute ja tuki yhteisten tavoitteiden selkeyttämisessä auttoivat myös Soléventia eteenpäin. Lisäksi tarvittiin jatkuvaa keskinäistä motivointia ja pienten voittojen juhlintaa, jotta puhtia riitti esimerkiksi työlääseen rahoitusmahdollisuuksien kartoittamiseen ja rahoituksen hakemiseen.
Ekindar-osuuskunta puolestaan syntyi pientuotantoa harjoittavien kansalaisten halusta lisätä toiminnan tehokkuutta kasvattamalla hankkeen kokoa. Ydinenergialle uskollisessa Ranskassa luotetaan suuren luokan keskitettyyn energiantuotantoon, joten hajautetun pientuotannon edistäminen on sekä poliittisesti että lupaprosessien näkökulmasta selvästi hankalampaa. Vastauksena tähän luotiin osuuskunta, joka pystyi palkkaamaan yhden kokopäiväisen työntekijän edistämään energiayhteisön toimintaa ja antamaan näin projektille uskottavuutta. Ammattimaisuuden lisääntyessä energiayhteisössä haluttiin kuitenkin varmistaa, että päätäntävalta pysyi edelleen sen kaikilla jäsenillä, joten osuuskunta on tehnyt töitä vaaliakseen horisontaalista päätöksentekoa ja yhteisymmärrystä.
Konferenssissa todettiin, että kiinnostus ja into energiayhteisöjen luomiseen on huipussaan verkostoitumistapaamisten jälkimainingeissa, mutta haasteena on pitää yllä pitkäkestoista motivaatiota ja toiminnan jatkuvuutta myös niiden jälkeen. Vaikka energiayhteisön hyödyt ovat kaikilla tiedossa ja niiden toteuttamiseen löytyy vahvaa tahtoa, hankkeet eivät toteudu aivan käden käänteessä ja vaaditaan kärsivällisyyttä esimerkiksi lupaprosessien rullatessa eteenpäin.
Energiayhteisöstä kiinnostuneiden joukko myös kasvaa jokaisen tapaamiskerran myötä, joten ydinryhmän kokoa voi joutua tietyssä vaiheessa rajoittamaan, jotta ryhmän voimavarat suuntautuvat tehokkaammin oikeiden asioiden edistämiseen. Ryhmäkoon kasvaessa on nimittäin vaarana, että energiayhteisön alkuperäiset tavoitteet unohtuvat, toiveista ja päämääristä käydään yhä uudelleen neuvotteluja, ja projektin hallitsemisesta tulee haastavampaa. Toisaalta riittävän suuri ydinryhmä tuo mukanaan laajemmat verkostot eikä useimmiten vapaaehtoispohjalta tehtävä työmäärä muodostu silloin yksittäiselle henkilölle liian suureksi. Ranskasta ei saatu valmista vastausta työryhmän sopivasta koosta tai koostumuksesta, joten asia jää pirkanmaalaisten energiayhteisöjä perustavien ryhmien itse kokeiltavaksi.
Hankekonsortio sidosryhmäläisineen pääsi tutustumaan myös Bordeaux’n reunamilla sijaitsevaan Envie 2E -yrityksen aurinkosähköpaneelien kierrätyslaitokseen, joka vastaanottaa eri puolilta maata suuria määriä käytöstä poistettuja paneeleja.
Ensitöikseen laitoksen henkilökunta testaa, mitkä aurinkopaneeleista ovat sellaisenaan yhä toimivia ja jatkokäyttöön soveltuvia, ja mitkä päätyvät kierrätykseen. Kierrätettävät paneelit käyvät läpi monivaiheisen prosessin, missä niistä erotellaan esimerkiksi alumiinikehykset, johdot ja rasiat, lasilevyt, aurinkokennot ja muovikalvot jatkokäsittelyyn. Suurin osa vaiheista tehdään koneellisesti valtavalla japanilaislähtöisellä erottelulaitteella, mutta prosessi vaatii myös laitoksen näppäräsormisilta työntekijöiltä käsityötä ja laadunvarmistusta vaiheesta toiseen siirryttäessä. Huippuluokan erottelulaitteen ansiosta useimmista paneeleista saadaan materiaalit talteen varsin puhtaasti ja vain kaikkein huonokuntoisimmat paneelit joudutaan murskaamaan.
Yrityksen mukaan yksi kierrätyksen suurimmista haasteista liittyy niihin paneeleihin, jotka eivät ikinä saavu kierrätyslaitokseen – käytöstä poistettuja paneeleja päätyy ulkomaille, missä niiden jäljet häviävät ja loppusijoitus jää hämärän peittoon. Myös eri materiaalien hinnoissa per kilo on valtava epäsuhta: häviävän pieni määrä arvokkaita metalleja muodostaa leijonanosan paneelin kierrätysarvosta, kun taas kierrätyksen kulut muodostuvat enimmäkseen halpojen materiaalien kuljettamisesta ja jatkokäsittelystä.
Vierailun toisena päivänä syvennyttiin jälleen hankkeen päätavoitteeseen: mukana olevien alueiden toimintamallien ja tukirakenteiden kehittämiseen niin, että ne edistävät energiayhteisöjen syntymistä ja toimintaa. Hankkeen loppupuolella hyvien käytäntöjen jakaminen ja kokemusten vaihtaminen ovat alkaneet kantaa hedelmää, joten Bordeaux’ssa hankekumppanit esittelivät, mitä eri alueilla on saatu aikaan ja miten muutokset linkittyvät hankekumppaneilta saatuihin oppeihin.
Pirkanmaalla yhtenä tavoitteena on ollut mahdollistaa energiayhteisöaiheisten hankkeiden rahoittamista maakunnan liiton jakamien Euroopan aluekehitysrahaston varojen kautta. Vaikkei EAKR-rahoitusväline salli samanlaista kohdentamista kuin esimerkkeinä toimineet Belgian Wallonian tai Ranskan Uuden-Akvitanian rahoitushaut energiayhteisöille, niin viimekeväisessä Pirkanmaan liiton koordinoimassa EAKR-haussa pyrittiin tuomaan teemaa ja siihen liittyviä hyviä käytäntöjä näkyväksi potentiaalisille hakijoille. Haun lopputulos selviää lopullisten rahoituspäätösten myötä.
Puolan hankekumppani Lublinin voivodikunta on puolestaan valmistellut alueen energiapolitiikkaa ohjaavaa dokumenttia, johon on otettu mallia Pirkanmaan energiastrategiasta. Lublinin uusi energiaohjelma yhdistää aiemmat erilliset energialle ja uusiutuvalle energialle omistetut asiakirjat, ja ohjelma valmistuu tämän vuoden aikana. Vuonna 2023 valmistuneen Pirkanmaan energiastrategian energiayhteisöille ja niitä edistäville toimenpiteille omistettu osio inspiroi Lublinin aluetta nostamaan aiheen näkyvästi esiin myös omassa ohjelmassaan. Puolassa uusiutuva energia on viimein vahvassa kasvussa, joten hallittu ja oikeudenmukainen energiamurros vaatiikin pitkänäköistä strategista otetta.
Osa REC4EU-hankepartnereista on suunnitellut hankkeen loppuvaiheelle pilotteja energiayhteisöjen edistämiseksi, joten niistä kuullaan lisää lähikuukausina. Hankerahalla toteutettavien, uusia toimintamalleja käytännössä kokeilevien pilottien tulokset ovat vapaasti kaikkien hyödynnettävissä, joten niistä voidaan poimia meillekin hyviä toimintamalleja, vaikkei Pirkanmaan liitto ole tällä kertaa itse mukana pilottien toteuttamisessa.
Syksyllä on luvassa myös pirkanmaalaisten sidosryhmien kanssa koostettu kansantajuinen tietopaketti, jossa käsitellään energiayhteisöjen edistämisen haasteita ja heikkouksia, mutta myös vahvuuksia ja mahdollisuuksia SWOT-analyysiä hyödyntäen. Luotettavan tiedon jakaminen kansalaisille ja organisaatioille onkin yksi keskeisimmistä keinoista edistää energiayhteisöjen syntymistä ja toimintamahdollisuuksia.
Toimin projektipäällikkönä Interreg Europe -rahoitteisessa Renewable Energy Communities for EU regions (REC4EU) -hankkeessa. Hankkeen tavoitteena on edistää uusiutuvaa energiaa tuottavien ja hyödyntävien energiayhteisöjen syntymistä ja toimintamahdollisuuksia eri puolilla Eurooppaa.
Teksti ja kuvat: Tiina Luukkonen