Projektisuunnittelija Oona Lintunen
Toimin projektisuunnittelijana Interreg Europe -rahoitteisessa Renewable Energy Communities for EU regions (REC4EU) -hankkeessa.
SWOT-analyysi energiayhteisöistä on valmistunut!
SWOT-analyysi löytyy kokonaisuudessaan Pirkanmaan liiton aineistopankista. Tässä blogissa tehdään analyysista keskeisiä nostoja.
Pirkanmaalla on selvitetty energiayhteisöjä koskevia vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia ja uhkia REC4EU-hankkeen aikana. REC4EU eli ”Renewable Energy Communities for EU regions” on Interreg Europe -rahoitteinen hanke, joka edistää energiayhteisöjen kehittämisetä Euroopan unionin alueella. SWOT-analyysissa energiayhteisöjä käsiteltiin sidosryhmien kanssa niin teknisestä ja taloudellisesta näkökulmasta kuin sosiaalisista ja sääntelyn lähtökohdista. SWOT-analyysi löytyy kokonaisuudessaan Pirkanmaan liiton aineistopankista. Tässä blogissa tehdään analyysista keskeisiä nostoja!
Tekninen analyysi
Suomessa monet energiayhteisöjen suurimmista vahvuuksista ovat teknisissä ratkaisuissa, kuten sähkön mittauksessa, verkkoautomaatiossa, ohjaamisessa, datassa ja älykkäissä ratkaisuissa sekä aidosti reaaliaikaisessa seurannassa. Suomi voidaan nähdä edelläkävijänä tällaisten ratkaisujen kehittämisessä ja hyödyntämisessä.
Korkea tekninen valmius mahdollistaa Suomessa uusien energiayhteisöjen nopean perustamisen ja niiden sujuvan operoinnin sekä liittämisen sähköverkkoon. Reaaliaikainen seuranta ja automaatio esimerkiksi varmistavat sähköntuotannon ja -käytön optimoinnin parhaimman sähkön hinnan varmistamiseksi energiayhteisön jäsenille.
Tarkat mittarit mahdollistavat lisäksi takamittaroinnin, joka on hyvityslaskentaa taloudellisempi tapa toteuttaa energiayhteisö. Hyvityslaskennassa verkkoyhtiö jyvittää energiayhteisön jäsenille ennalta sovittuina osuuksina sen sähköntuotannon, mikä jää yli kiinteistön omasta kulutuksesta. Takamittaroinnissa taas energiayhteisöllä on yhteinen sähkösopimus ja yksi verkkoyhtiön sähkömittari, jonka takana energiayhteisö itse hoitaa tuotannon ja kulutuksen mittaroinnin ja laskutuksen. Vanhoissa rakennuksissa sijoitus uusiin mittareihin takamittaroinnin mahdollistamiseksi maksaa itsensä takaisin noin vuodessa, mutta ei ole vielä yleistynyt johtuen muun muassa siitä, että takamittarointiin siirtyminen edellyttää hyvityslaskentaa suurempia hallinnollisia muutoksia taloyhtiössä.
Muita teknisiä kehityskohteita energiayhteisöiden näkökulmasta on muun muassa se, että oman sähköntuotannon ja sen jakamisen hyödyt esitettäisiin energiayhteisön jäsenille nykyistä selkeämmin heidän sähkölaskuissaan tai Fingridin Datahubin hyvityslaskentapalvelussa. Suomeen olisi myös hyvä perustaa yhden luukun periaatteella toimiva one-stop-shop-organisaatio, joka tarjoaisi energiayhteisöille keskitetysti neuvontaa ja ajaisi niiden asiaa. Lisäksi sähköjärjestelmien suunnitteluun, asennustöiden kirjaamiseen ja muutosten ilmoittamiseen verkkoyhtiöille tulisi panostaa.
Sääntelykehikko
Energiayhteisöjen määritelmä ja tavoitteet perustuvat Euroopan unionin sähkömarkkinadirektiiviin, jota EU maat ovat toistaiseksi implementoineet eri tavoin ja eri tahdissa. Suomen lainsäädäntö ei vielä edesauta energiayhteisöjen toimintaa direktiivin edellyttämällä tavalla ja Suomi luokitellaan energiayhteisöjä rahoittavassa EECF-hankkeessa perässätulijaksi. Yksi iso selittävä tekijä tälle on se, että hajautettujen sähköenergiayhteisöjen perustaminen ei ole tällä hetkellä säädösten ja osin niistä johtuvien hinnoittelumallien takia Suomessa kannattavaa. Hajautettuihin sähköenergiayhteisöihin liittyvää lainsäädäntöä odotetaan tulevan vuonna 2026.
Toinen isoimmista haasteista suomalaisessa lainsäädännössä on energiayhteisöjen näkökulmasta sääntelyn sirpaleisuus, eli se, että oleellista sääntelyä on eri ministeriöiden alla, mikä vaikeuttaa yhteisymmärryksen luomista aiheesta eri toimijoiden välillä ja on toistaiseksi jättänyt lainsäädäntöön sokeita pisteitä. Sidosryhmät toivovat erityisesti paikallisesti hajautettujen energiayhteisöjen toimintamahdollisuuksia lisäävää lainsäädäntöä.
Lainsääntelyn sirpaleisuutta ja alueellista epätasa-arvoisuutta energiayhteisöjen perustamisen näkökulmasta lisää se, että osa energiayhteisöihin vaikuttavasta sääntelystä tehdään myös kunnallisella tasolla kuntien omissa rakennusjärjestyksissä, mistä seuraa eri paikkakuntien energiayhteisöille erilaisia kustannuksia. Suomessa on myös huomattavan monta eri sähköverkkoyhtiötä, joilla on jonkin verran vaihtelevia käytäntöjä ja maksuja liittyen energiayhteisöjen toimintaan.
Hyvää Suomen lainsäädännössä energiayhteisöjen kannalta on toisaalta taloyhtiöitä koskeva lainsäädäntö, joka on kattavaa. Yhteisölliseen toimintaan tottuneet taloyhtiöt ovat erinomainen pohja energiayhteisöille. Orpon hallitusohjelma korostaa lisäksi huoltovarmuuden lisäämistä, mihin energiayhteisöt liittyvät luontevasti hajauttamalla energiantuotantoa.
Viimeaikaisia muutoksia lainsäädäntöön on muassa se, että erillistä sähkölinjaa - jolla energiayhteisöt voivat yhdistää sähköntuotanto- ja käyttöpaikansa ilman verkkoyhtiön lupaa – saa jatkossa käyttää monipuolisemmin. Kesällä 2025 tehtiin myös viitekehystä uusille tariffirakenteille, joita voisi olla perusmaksu, kulutusmaksu ja uutena, tehomaksu. Tehotariffin harmonisoinnin valmistuttua kaikkia tehotariffit käyttöönottavia verkkoyhtiöitä tulevat sitomaan samat säännöt.
Tehomaksut voivat kannustaa ihmisiä investoimaan aurinkosähköjärjestelmiin ja sähkönkäytön optimointiin tehohuippujen pienentämiseksi. Oleellinen tekijä sen suhteen, kuinka paljon verkkopalvelumaksut vaikuttavat aurinkovoimalainvestoinnin kannattavuuteen on se, kuinka iso osuus kiinteällä perusmaksulla on ja kuinka iso osa maksuista perustuu kulutukseen tai tehoon.
Sosiaalinen ulottuvuus
Sähkömarkkinalain (588/2013) mukaisesti energiayhteisöjen on tuotettava taloudellisten- ja ympäristöhyötyjen lisäksi yhteisöllisiä hyötyjä. Niitä voivat olla esimerkiksi kanssakäymisen ja yhteisöllisyyden lisääntyminen energiayhteisön jäsenten välillä sekä demokraattiseen osallistumiseen liittyvien taitojen ja kiinnostuksen vahvistuminen yhteisen päätöksenteon ja organisoitumisen kautta. Energiayhteisöt voivat myös laajentaa yhteisöllistä toimintaansa ydintoimintansa ulkopuolelle ryhtymällä projekteihin, jotka vastaavat yhteisön jäsenten ja ympäristön muihin tarpeisiin, joskaan tällaisiin mahdollisuuksiin ei ole vielä tartuttu Suomessa kovin ahkerasti. Esimerkiksi kuntien erilaisten projektien vaikuttavuus voisi kasvaa, jos niitä toteutettaisiin yhdessä paikallisten yhteisöjen kanssa.
Energiayhteisön jäsenyys kannustaa energiansäästöön ja mahdollistaa uusiutuvan energiantuotantoon osallistumisen aiempaa laajemmille ihmisryhmille. Aurinkopaneelijärjestelmän hankinnan kustannusten jakaminen yhteisön kesken laskee investoinnin suuruutta yksittäistä ihmistä kohden ja mahdollistaa oman energiantuotannon myös muille kuin omakotitaloasujille. Vuokralla asuvien on vielä toisaalta vaikeaa päästä mukaan energiayhteisöihin.
Suurin haaste energiayhteisöille vaikuttaa olevan se, että ihmiset eivät ole kovin tietoisia niistä ja niiden hyödyistä. Isännöitsijät voisivat olla avainroolissa energiayhteisöjen synnyssä, mutta keväällä 2025 XAMK:ssa tehdyn kyselytutkimuksen mukaan valtaosa isännöitsijöistä kokee toistaiseksi saaneensa koulutusta energiayhteisöistä erittäin heikosti, ja vain 16 prosenttia kertoo osallistuneensa energiayhteisöjen perustamiseen.
Uusiutuvien energiantuotantomuotojen sosiaalinen hyväksyttävyys voi myös kasvaa energiayhteisöjen myötä. Omien energiantuotantolaitosten rahoittaminen esimerkiksi mahdollistaa projektien työllisyysvaikutusten keskittämisen lähialueelle, mikä lisää hankkeiden hyväksyttävyyttä kasvavan työllisyyden ja paikallisten investointien hyötyjen ansiosta. Taloyhtiöt voivat lisäksi saada mainehyötyä energiayhteisön perustamisesta.
Lämpöenergiayhteisöissä ja hajautetuissa sähköenergiayhteisöissä on yhteistyömahdollisuuksia pienille- ja keskisuurille yrityksille. Niiden ohella myös kunnat ja paikallisviranomaiset voivat olla energiayhteisön jäseniä. Energiayhteisöt mahdollistavat näin ollen monenlaisia innovatiivisia keinoja hyödyntää paikallisesti tuotettua uusiutuvaa energiaa, minkä lisäksi niillä voidaan myös joissain tapauksissa vähentää energiaköyhyyttä.
Taloudelliset näkökohdat
Energiayhteisöillä on mahdollista saavuttaa monenlaisia taloudellisia etuja. Omaan käyttöön tuotetusta energiasta ei ensinnäkään tarvitse maksaa sähkö- tai arvonlisäveroa, sillä se lasketaan verotuksessa pienimuotoiseksi sähkönkäytöksi, josta ei muodostu veronalaista tuloa. Pääasiassa omaan käyttöön tuotetulle energialle ei ole verotuksessa määritelty tuotantorajoja. Lisäksi itse tuotetun energian käytöstä ei tarvitse maksaa sähkönsiirtomaksua vaan ainoastaan verkkoyhtiön määrittämä perusmaksu. Omasta käytöstä ylijääneen itse tuotetun energian siirrosta verkkopalvelumaksu on asiakkaille ilmainen tai hyvin pieni.
Oleellinen energiayhteisöiden tuoma etu taloyhtiöille on se, että aurinkopaneelien tuottamaa sähköä voi hyödyntää kiinteistön yleisten tilojen lisäksi asunnoissa, jolloin verkkoon myytävää sähköä jää vähemmän ja investointi paneeleihin paranee. Tämä johtuu siitä, että ylijäämäsähkön myynnistä verkkoon ei saa Suomessa tällä hetkellä merkittäviä voittoja. Sähköenergiayhteisöissä taloudellisen kannattavuuden kannalta tärkeintä onkin, että aurinkosähköjärjestelmä on mitoitettu järkevästi. Tällöin sijoitus on yleensä kannattava.
Vaikka energiayhteisöjen perustamisessa on usein taloudellista järkeä, Suomessa voisi olla tarpeen kehittää uusia kannustinjärjestelmiä energiayhteisöille. Näitä voisivat olla esimerkiksi sähkönsiirtomaksujen alentaminen tietyin ehdoin hajautetuille energiayhteisöille tai korvaava tukiohjelma entisen Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (ARA) lakkautetulle energia-avustukselle, jolla taloyhtiöt pystyivät aiemmin kattamaan osan aurinkopaneelien hankintakustannuksista. Muualla Euroopassa on käytössä myös korjausrakentamiseen liittyviä arvolisäveron alennuksia. Olemassa olevat edut, kuten aurinkopaneelihankinnan asennustöihin kohdistuva kotitalousvähennys, olisi hyvä säilyttää.
Ympäristöministeriö laatii joulukuun 2025 loppuun mennessä kansallisen rakennusten perusparannussuunnitelman, joka tulee korvaamaan vuonna 2020 julkaistun Pitkän aikavälin korjausrakentamisen strategian 2020–2050. Uuden suunnitelman luonnoksessa ehdotetaan taloudellisen tilanteen salliessa korotettua kotitalousvähennystä energiatehokkuutta parantaviin hankkeisiin sekä kotitalousvähennysten käytön laajentamisen myös taloyhtiöihin, sillä kotitalousvähennysten on todettu olevan tehokas vipuvarsi energiaremonttien lisäämiseksi, kuten aurinkopaneelien asentamiseksi.
Kunnat voisivat myös kehittää omia tukikeinojaan energiayhteisöille, esimerkiksi alentamalla tonttien vuokria, kun vuokrattua maata käytetään uusiutuvan energian tuottamiseen. Tästä voisi olla hyötyä etenkin hajautetuille energiayhteisöille.
Lopuksi
Energiayhteisöt ovat selvitysten perusteella yleensä taloudellisesti kannattavia niiden jäsenille, mutta kannattavuuslaskelmat on aina tehtävä tilannekohtaisesti. Yhteisöjen perustamisella on luonnollisesti vaikutusta myös esimerkiksi verkkoyhtiön tuloihin. Suurin este energiayhteisöjen yleistymiselle onkin siten taloudellisten syiden sijaan alhainen tietoisuus yhteisöjen hyödyistä ja perustamisprosessista, vaikka uudet taloudelliset kannustimet olisivat myös todella hyödyllisiä. Erilaisten tahojen, kuten ammatti-isännöitsijöiden taloyhtiöissä ja virkamiesten julkisen sektorin eri hallinnontasoilla olisi hyvä kouluttaa itseään energiayhteisöistä ja pyrkiä lisäämään niiden tunnettuutta. Tarkemman analyysin energiayhteisöjä koskevista vahvuuksista ja heikkouksista voi lukea Pirkanmaan liiton aineistopankista.