Pirkanmaan ilmastotyön suuntaviivoista on käyty maakuntatasoista keskustelua alueen kuntien ja muiden toimijoiden kanssa. Toive keskusteluun ilmastotyön tavoitteiden päivittämiseksi tuli kunnilta. Ilmastotavoitteet luovat strategisesti ja poliittisesti yhteistä suuntaa alueen toimijoille ja kunnille ja antavat toteutettaville toimenpiteille yhteisesti sovitun selkänojan.
Suomen ympäristökeskus (Syke) julkaisi helmikuussa 2026 Kuntien ja maakuntien hiilineutraaliuden määritelmä ja käytännöt sen tavoitteluun -raportin, jossa määriteltiin hiilineutraaliuden ja Hinku-tavoitteen kriteerit kunnille ja alueille. Raportille oli tilausta, koska alue- ja osin myös kuntatasolla ilmastotyön erilaisia tavoitteita on käytetty määrittelemättä niitä täsmällisesti. Äkkiseltäänhän tavoitteiden olisi voinut kuvitella olevan kristallinkirkkaina jo kaikkien tiedossa, koska Hinku-verkostokin on perustettu vuonna 2008. Lisäksi Hinku-tavoite ja hiilineutraaliustavoite kuulostavat kovasti yhdeltä ja samalta asialta. (Valitettavasti) näin ei kuitenkaan ole. Hinku-tavoite tarkoittaa ”kohti hiilineutraalia aluetta tai kuntaa” ja hiilineutraaliustavoite taasen tarkoittaa kirjaimellisesti sitä, että kunta tai alue on hiilineutraali.
Vuonna 2019 Pirkanmaan liitto sitoutui Hinku-tavoitteeseen ja liittyi Hinku-verkostoon. Maakunnallinen Hinku-tavoite tarkoittaa sitä, että pyrimme tiputtamaan vuoden 2007 tasosta 80 % päästöjä ja kompensoimaan eli kumoamaan jäljelle jäävät 20 % maankäyttö- ja metsätaloussektorin toimin sekä uusiutuvan energian tuotannolla.
Olen itse ollut mukana maakunnallisessa ilmastotyössä noin seitsemisen vuotta. Ensin EU:n LIFE-rahoitteisen CANEMURE (Kohti hiilineutraaleja kuntia ja maakuntia) -hankkeen projektipäällikkönä ja sittemmin kehittämispäällikön roolissa Pirkanmaan liitossa. Olen pitkälti laatinut Hiilineutraali Pirkanmaa 2030 -tiekartan, jonka maakuntahallitus hyväksyi vuonna 2020, ja ohjannut tiekartan päivittämistä joitain vuosia myöhemmin. Tarkastellessani Syken vastikään julkaisemaa määritelmää Hinku-tavoitteesta ja viestintämme sisältöjä, voin helposti todeta, että käsitteet olisi voinut määritellä huomattavasti johdonmukaisemminkin.
Epäjohdonmukaisen käsitteen määrittelyn yksi keskeinen selitys lienee se, että tärkeintä olisi käyttää mahdollisimman paljon aikaa ja energiaa konkreettisten ilmatotoimenpiteiden toteuttamisen edistämiseen ja mahdollistamiseen, jotta asetetut tavoitteet voitaisiin saavuttaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö tavoitteen asetanta ja sisällön tarkka määrittely ole monella tapaa myös erittäin tärkeää. Työskentelenhän itsekin siinä organisaatiossa, joka on vahvasti mukana orkestroimassa ja viemässä alueella eteenpäin strategisen tason keskusteluja ja päätöksentekoa. Koen, että se on tärkeä osa vaikuttavan ilmastotyön kokonaisuutta.
Ilmastotavoitteet luovat strategisesti ja poliittisesti yhteistä suuntaa alueen toimijoille ja kunnille ja antavat yhteisesti sovitun selkänojan ja toimivat ilmastotyön pitkäjänteisinä ajureina. Pirkanmaan liitto toimii yhdessä Sisä-Suomen elinvoimakeskuksen kanssa osana monitasohallintaa, joka ulottuu aina YK:n ja kansainvälisen ilmastopolitiikan linjauksista paikallistasolle saakka.
Tässä pitkässä ilmastotyön ketjussa roolimme on fasilitoida keskustelua ja määritellä alueen yhteistä ilmastotyön tavoitetta ja suuntaa, jonka jälkeen kunnat voivat paremmin toteuttaa konkreettisen tason ilmastotoimenpiteitä paikallisella tasolla. Kuntien ja muiden alueen toimijoiden ilmastotoimia pitäisi pystyä mahdollistamaan aluetasolta monin eri keinoin. Näitä keinoja ovat esimerkiksi: tiedon ja parhaiden käytäntöjen levittäminen, yhteistyön ja verkostojen fasilitoiminen sekä kansallisten ja kansainvälisten yhteyksien luominen, rahoituksen löytämisen tukeminen erilaisille hankkeille tai mahdollistava maankäytön suunnittelu.
Pirkanmaalla on useita toisistaan erilaisia kuntia, niin väestön, talouden, elinkeinorakenteen kuin monen muun asian suhteen. Erittäin tärkeää on myös, että kukin toimija löytäisi itselleen oikeat motivaatiotekijät ja mielekkään kulman edistää ilmastotyötä, olivat teot sitten isoja tai pieniä tai jotain siltä väliltä.
Syken tuottama päästölaskenta nojaa tietolähteitten takia pitkälti kansallisiin keskiarvoihin ja kertoimiin. Laskenta ei välttämättä tee näkyväksi paikallistason tekemistä, jolloin kunnat voivat ymmärrettävästi kokea sen epäoikeudenmukaiseksi eikä päästötiedoista yksinään ole motivaation lähteeksi.
Samaan hengenvetoon on pakko tunnustaa, että olen valtakunnallisen laskennan iso kannattaja. Tämä johtuu siitä, että se on tapa tuottaa vertailukelpoista dataa ja nimenomaan näkymää yhteisestä suunnasta, niin kunta-, alue kuin valtakunnallisellekin tasolle. Ilman tätä tietoa meillä ei olisi näkymää päästöjen nykytilasta, vuosittaisesta seurannasta ja ilmastotavoitteiden mahdollisesta saavuttamisesta tai karkaamisesta, siitä millä sektorilla on päästy hyvin eteenpäin ja millä pitää tehdä entistä enemmän töitä.
Kaiken tämän lisäksi saamme tietoa toimenpiteiden vaikuttavuudesta monella eri tavalla ja se on eittämättä oivallinen tiedolla johtamisen- ja kommunikoinnin väline esimerkiksi keskusteltaessa poliittisten päättäjien kanssa. Muun muassa valtakunnallisessa Tehoava-hankkeessa kehitetään seurantakäytäntöjen lisäksi tulevaisuuteen katsovaa skenaariotyökalua siten, että ilmastotoimien sosiaaliset ja aluetalousvaikutukset saadaan osaksi tietopohjaista päätöksentekoa.
Päästölaskenta kannattaakin mielestäni nähdä ennen kaikkea ilmastotyön seurannan välineenä ja sitä kautta navigaattorina kohdennettaessa toimenpiteitä oikeisiin asioihin. Ja silti, kaikki tämä on vasta lähtökohta, jonka jälkeen itse konkreettinen, toimenpiteiden parissa tehtävä työ alkaa.
Tähän kaikkeen pitää toki sekoittaa vielä viime vuosina kuumana käynyt keskustelu maaperän muuttumisesta hiilinielusta päästölähteeksi ja siitä, kuinka se vaikuttaa kuntien, alueiden ja Suomen ilmastotavoitteiden saavuttamiseen. Näin soppa onkin jo hyvää vauhtia syventymässä. Mielipiteitä metsistä ja niiden käytöstä sekä maankäyttösektorin laskentamenetelmistä on melkein yhtä paljon kuin keskustelijoita ja samalla koko ilmastotyön uskottavuus saattaa asettua kyseenalaiseksi.
Keskeiseksi ongelmaksi hiilineutraaliustavoitteen saavuttamisessa onkin muodostunut metsämaan hiilinielujen ja -varastojen kehitys. Luonnonvarakeskuksen mukaan maankäyttösektorista on muodostunut hiilinielujen sijaan päästölähde myös Pirkanmaalla. Keskeisin haaste juontuu pääosin suurista hakkuista, mihin esimerkiksi Venäjän puun tuonnin loppuminen on vaikuttanut merkittäväksi. Maankäyttösektorin kääntyminen nieluista päästölähteiksi johtuu myös puuston kasvu hidastumisesta, turvemaiden päästöistä sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksista maaperään ja metsiin. Myös laskentatapa on tarkentunut viime vuosina merkittävästi.
Vaikka laskenta on tarkentunut entisestään, niin motivaation kannalta on edelleen haasteellista se, että nykyiset hiilinielujen laskentamenetelmät eivät välttämättä anna realistista kuvaa alue- tai kuntatason tilanteesta. Laskenta ei huomioi täysin maakuntien ja kuntien erilaisia ominaisuuksia esimerkiksi maanpeiteluokkien ja tiiveyden tai yhdyskuntarakenteen kehityspaineen suhteen. Lisäksi Pirkanmaa ja myös muut alueet tarvitsevat maankäyttösektorin laskennan kehittämistyön jatkamista.
Tämä johtuu siitä, että nykytilanteessa alueilta puuttuu vuotuinen tietopohja maankäyttösektorin hiilitaseesta eli sen päästöistä ja nieluista (pois lukien metsämaat, joista toivottavasti saadaan jatkossakin vuotuinen tietopohja alueiden käyttöön). Luonnonvarakeskuksen mukaan maankäyttösektorin alueellisia laskentoja koskeva kehitystyö on kuitenkin käynnissä ja tulevat vuodet tuottanevat parempia työkaluja ja tietopohjaa.
Tekniset hiilinielut tuovat omat mausteensa keitokseen, mutta niiden kehityksen nopeus, aikataulu ja vaikuttavuus ovat vielä epävarmalla pohjalla. Teknisten hiilinielujen yksi merkittävimmistä pullonkauloista on myös niiden korkeat kustannukset verrattuna muihin ratkaisuihin. Tällä hetkellä nielujen kannalta vaikuttavimmiksi ja kustannustehokkaimmiksi päästövähennystoimiksi onkin valtakunnan tasolla tunnistettu maankäyttösektorilla tehtävät toimenpiteet ennen kuin teknisiä hiilinieluja saadaan otettua käyttöön. Maankäyttösektorin nieluja kasvattavat ja hiilivarastoja säilyttävät toimenpiteet voivat samalla vastata luontokadon haasteisiin, mutta tulokset näkyvät usein vasta pitkän ajan päästä. Siksi myös teknisten hiilinielujen käyttöönottoa on vauhditettava.
Tavoitteiden määrittelyn, erilaisten käsitteiden ja laskennan sekametelisoppaan voi eksyä. Toisinaan sillä on myös helppo harhauttaa fokus itse asiasta pois tai sitä voi käyttää myös keppihevosena siihen, miksi pitäisi nostaa kädet pystyyn. Me emme kuitenkaan Pirkanmaalla aio tehdä niin, vaan jatkamme kunnianhimoisella ilmastotyön polulla niin kuin olemme tähänkin asti tehneet. Pirkanmaa jatkaa Hinku-tavoitteessa sekä Hinku-verkostossa (ainakin) vuoteen 2030 asti ja sitä kautta tuemme Sykeä sekä alueen Hinku-kuntien työtä. Jatkossa olemme myös tarkkoja viestinnässämme: vastaisuudessa emme puhu hiilineutraalista maakunnasta yhtäläisyysmerkkinä Hinku-tavoitteen kanssa.
Alueellisen ilmastotyön tulevista suuntaviivoista saimme vahvaa osviittaa keväällä järjestetyssä Hiilineutraali Pirkanmaa 2030 -ryhmän kokouksessa sekä alueen kunnille järjestetyssä keskustelutilaisuudessa. Kunnat ja alueen muut toimijat pitivät ylivoimaisesti parhaana määritelmänä sovellettavaksi jatkossa Pirkanmaalle sitä, että vuodesta 2030 eteenpäin kurottautuisimme maakuntana yhteiseen, kansallisesti valittuun ilmastotyön tavoitteeseen.
Tämä tarkoittaisi, että vuoden 2030 ’kohti hiilineutraalia maakuntaa’ -etapin jälkeen päivittäisimme ilmastotavoitteemme ja jatkaisimme hiilineutraaliuden tavoittelua kansallisessa ilmastotyön kehikossa vuoteen 2035 asti. Ilmastotavoitteen päivittäminen viedään poliittiseen keskusteluun ja päätöksentekoon ensi vuoden aikana osana Pirkanmaan ilmastotiekartan päivittämistä. Kokonaisuus huomioidaan tarvittaessa myös osana maakuntastrategian välitarkastelua.
On selvää, että haluamme jatkossakin ponnistella yhteisen tavoitteen eteen ja kantaa kortemme valtakunnallisen ilmastotavoitteen saavuttamiseksi. Myös isona ja yhteistyötaidoistaan ylpeänä maakuntana haluamme varmasti näyttää, että emme sotkeudu omiin sukkiimme tavoitteiden määrittelyn viidakossa, vaikka siihen juuri nyt avautuisikin oivallinen tilaisuus. Tämä lähettää myös selkeän yhteisen viestin alueen kunnille ja muille toimijoille, ja miksei myös valtakunnallisestikin, että tässä hetkessä on hyvä sitoutua yhteiseen suuntaan.
Keskitytään jatkossakin siis olennaiseen: siihen, mikä motivoi erilaisia kuntia ja muita alueen toimijoita tekemään konkreettisia ja kunnianhimoisia ilmastotoimenpiteitä. Edistetään omasta roolistamme käsin näiden toimenpiteiden ja pilottien toteutumista. Ja lopuksi, tehdään töitä ja pyritään vaikuttamaan siihen, että jossain kohtaa tulevaisuudessa saamme käyttöömme riittävän vuotuisen tietopohjan alueiden maankäyttösektorin hiilitaseesta. Vain siten emme hapuile pimeässä, vaan tiedämme missä olemme nyt ja mihin valittu ilmastotavoite johdattaa meidät tulevaisuudessa.
Vastuullani on vihreän siirtymän edistäminen ja kokonaisuuden koordinointi. Painopisteet ovat tällä hetkellä ilmastonmuutoksen hillintä, kiertotalous sekä energia. Kehitän teemaan liittyen alueen yhteistyöverkostoja ja toimin siltana kansallisiin ja eurooppalaisiin verkostoihin.
Kuva: Freepik