Projektisuunnittelija Oona Lintunen
Toimin projektisuunnittelijana Interreg Europe -rahoitteisessa Renewable Energy Communities for EU regions (REC4EU) -hankkeessa.
REC4EU-hankkeen opintomatka Lubliniin – lisää taloudellisia kannustimia ja selkeää sääntelyä energiayhteisöille!
REC4EU-energiayhteisöhankkeen projektikumppanit kokoontuivat lokakuun lopussa Puolan Lubliniin keskustelemaan energiayhteisöille tärkeiden toimijoiden sitouttamisesta ja tutustumaan uuteen energiatehokkaaseen matkakeskukseen ja aurinkovoimaa hyödyntävään kalankasvattamoon. Tässä blogissa jaetaan hankkeen kuulumisia Lublinista sekä vertaillaan energiayhteisöjen tilannetta Puolassa ja Suomessa.
REC4EU tulee sanoista Renewable Energy Communities for EU Regions ja sen tarkoitus on nimensä mukaisesti edistää energiayhteisöjen syntymistä Euroopassa. Hanke on Interreg Europe -rahoitteinen, joten hyvien käytäntöjen jakaminen maiden välillä on sen ensisijainen tavoite ja työkalu. Tämän takia oli erityisen hienoa, että Pirkanmaalta Lublinin-opintomatkalle lähtivät mukaan Pirkanmaan liiton väen lisäksi Lempäälän Lämmön toimitusjohtaja Toni Laakso ja Tampereen Energia Sähköverkon toimitusjohtaja Petri Sihvo.
Ensimmäisenä opintomatkapäivänä vierailtiin Lublinin upouudessa matkakeskuksessa, joka on yksi Puolan ympäristöystävällisimmistä julkisista rakennuksista. Noin 18 000 neliömetrin matkakeskus saa energiansa maalämpöpumpuista ja aurinkopaneeleista ja hyödyntää niin sanottua “rakennus rakennuksen sisällä” -suunnittelua energiatehokkuutensa parantamiseksi. Tämä suunnittelumalli viittaa hyvin eristettyyn lasielementtiin, joka ympäröi rakennusta ja auttaa pitämään sen sisälämpötilan sopivan viileänä kesäisin ja mukavan lämpimänä talvisin. Loppupäivän tapaamisissa taas keskusteltiin REC4EU -hankkeen edistymisestä, piloteista ja kartoitettiin oleellisia sidosryhmiä.
Sähköverkkoyhtiöt koettiin eräiksi energiayhteisöhankkeiden tärkeimmistä sidosryhmistä, mutta monissa kumppanimaissa niihin koettiin olevan vaikeaa saada yhteyttä. Pirkanmaalla eri sähköverkkoyhtiöt ovat olleet REC4EU -hankkeessa kiitettävästi mukana ja niiden edustajat ovat lähteneet mukaan useammalle opintomatkalle. Tampereen Energia Sähköverkon toimitusjohtaja Sihvo saikin vastata kysymyksiin siitä, miten verkkoyhtiöitä voisi parhaiten saada osallistumaan energiayhteisöjen kehittämiseen.
Toisena matkapäivänä vierailtiin Pustelniassa, kalakasvattamossa ja ravintolassa, joka käyttää itsetuottamaansa aurinkoenergiaa ja hyödyntää läheiseltä typentuotantolaitokselta sivutuotteena syntyvää happea kalojen kasvatukseen. Pustelniassa keskusteltiin REC4EU-hankkeen indikaattoreista ja kuultiin mielenkiintoinen paneelikeskustelu energiayhteisöistä alueellisen energiaklusterin ja julkishallinnon edustajien välillä.
Energiayhteisöt Puolassa
Puolan lainsäädäntö mahdollisti joitakin yhteisöllisiä energiantuotanto- ja jakotapoja jo vuonna 2015 (Kostecka-Jurczyk, D. et al., 2022), mutta EU:n määritelmän mukaisia energiayhteisöjä siellä on vasta yksi. Tämä johtuu siitä, että energiayhteisöjen määritelmä ja tavoitteet perustuvat vuonna 2020 voimaan astuneeseen Euroopan unionin sähkön sisämarkkinadirektiiviin (EU 2019/944), joka on jonkin verran ristiriidassa Puolan lainsäädännössä olleiden määritelmien kanssa liittyen yhteisölliseen energiantuotantoon ja -jakamiseen.
Energiaklusterit
Puolassa yleisiä energian ympärille rakennettuja yhteistyömuotoja ovat energiaklusterit ja osuuskunnat. Energiaklusteri on eri toimijoiden välille solmittu sopimus energian tuotannosta, varastoinnista, kysynnän tasapainottamisesta, jakelusta ja myynnistä – ja se muistuttaa siten energiayhteisöjä. Klusterit eivät kuitenkaan perustu aina pelkästään uusiutuvan energian ympärille toisin kuin EU:n mukaiset energiayhteisöt. Niissä on oltava mukana myös aina jokin paikallishallinnon yksikkö tai yritys, josta vähintään 50 prosenttia on kunnallisessa omistuksessa (Reo.pl.,2024). Suomessa yleisimpiä energiayhteisöjä ovat kiinteistön sisäiset sähköenergiayhteisöt, joiden kaikki jäsenet ovat kiinteistön asukkaita. Puolalaisen energiaklusterin jäseninä voi kuitenkin olla myös yksityishenkilöitä.
Monia Puolaan perustettuja energiaklustereita ei Pustelniassa käydyn paneelikeskustelun mukaan ole rekisteröity, minkä seurauksena ei ole varmaa tietoa siitä, kuinka monta niitä on. Tämä johtunee siitä, että velvoite rekisteröidä energiaklusterit tuli Puolan lainsäädäntöön vasta tammikuussa 2024, jolloin linjattiin myös väliaikaisista taloudellisista tuista energiaklustereille (Bałamut, A. & Ruszel, M,2023).
Energiaklustereita arvioidaan olevan yli 100, mutta rekisteröityjä klustereita on vain 11. Saadakseen kaikki energiaklustereita koskevat taloudelliset hyödyt, klusterin on rekisteröidyttävä President of the Energy Regulatory Officelle. Energiaklustereiden on täytettävä monia muitakin ehtoja. Sen jäsenten on esimerkiksi oltava kytkettynä saman operaattorin verkkoon, jonka jännitteen on oltava vähemmän kuin 110 kilovolttia (Reo.pl., 2024).
Energiaklustereiden hyödyiksi nähdään Puolassa muun muassa se, että niillä voidaan edistää energian saatavuutta alueilla, joilla on puutteita infrastruktuurissa sekä lisätä paikallista taloudellista toimintaa energian ympärille. Itse tuotettua energiaa hyödyntämällä rekisteröityjen energiaklustereiden jäsenet myös säästyvät tietyiltä veroilta ja maksuilta, joskin suuri osa vapautuksista ja alennuksista on toistaiseksi väliaikaisia. Tällä hetkellä klusterit voivat saada alennusta esimerkiksi sähkönsiirtomaksuista, jos itse tuotetun uusiutuvan energian osuus klusterin kaikesta kuluttamasta energiasta on korkea (Drzał, T. , 2023).
Energiaosuuskunnat
Puolassa energiaosuuskunnat voivat muodostua yhden jakeluverkon alueella olevien jäsenten ympärille. Niiden pääasiallinen ero energiaklustereihin on se, että energiaosuuskunnat ovat oikeushenkilöitä. Tällä on vaikutusta siihen, miten ne voivat tehdä sopimuksia. Energiaosuuskunta voi toimia itse allekirjoittajana, kun taas energiaklusterin sopimukset allekirjoittaa tätä tarkoitusta varten nimetty koordinaattori. Toinen merkittävä ero on se, että kaiken energiaosuuskuntien tuottaman energian on oltava uusiutuvaa (Kostecka-Jurczyk, D. et al., 2022).
Osuuskunnat voivat tuottaa uusiutuvasti sähköä, lämpöä tai biokaasua omiin tarpeisiinsa ja jäsentensä käyttöön. Tuotantoa ei saa myydä osuuskunnan ulkopuolelle. Osuuskunnan sähköntuotantolaitosten yhteisteho saa olla korkeintaan 10 megawattia, mikä rajaa niiden toimintaa. Lisäksi osuuskunnan on katettava omalla uusiutuvan energian tuotannollaan ainakin 70 prosenttia vuotuisesta energiankulutuksestaan. Jos osuuskunnan tarkoitus on tuottaa lämpöä, lämmöntuotanto ei saa ylittää 30 megawattia ja vuotuinen kapasiteetti biokaasuntuotannolle ei saa ylittää 40 miljoonaa kuutiometriä. Koska energiaosuuskunnat eivät tavoittele voittoa, ne eivät ole onnistuneet houkuttelemaan monia suuria toimijoita jäsenikseen, minkä takia ne hyödyntävät pääasiassa vain aurinkovoimaa. Muut uusiutuvan energian tuotantolaitokset ovat investoinnin suuruuden takia harvinaisia (Kostecka-Jurczyk, D. et al., 2022).
Kuten energiaklusterit, osuuskuntien on oltava kytkettyinä 110 kV:n voimajohtoon tai kaasu- tai lämmitysverkostoon. Energiaosuuskuntia ei voi perustaa kaupunkeihin ja niihin saa osallistua maksimissaan tuhat luonnollista tai oikeushenkilöä, enintään kolmesta vierekkäisestä kunnasta. Rekisteröityjä energiaosuuskuntia on tällä hetkellä noin 200.
Puolan lainsäädännön tilanne liittyen energian eri jakamistapoihin on keskeneräinen ja sen takia jonkin verran hämmentävä. Suoraa lain kohtaa, joka kieltäisi rakennusten sisäisten sähköverkkojen käyttämisen itse tuotetun energian jakamiseen huoneistojen välillä ei löytynyt, mutta vaikuttaa siltä, että energiaosuuskunnat eivät pääasiassa jaa tuottamaansa energiaa jäsenilleen suoraan vaan julkisen jakeluverkon kautta, mistä syntyy energiahäviöitä.
Osuuskunnan omistamilla aurinkopaneeleilla tuotettu sähkö syötetään julkiseen verkkoon, josta osuuskunnan jäsenet saavat tuottamansa sähkön käyttöönsä 1:06 suhteella. Tämä tarkoittaa, että he eivät voi hyödyntää kaikkea tuottamaansa sähköä, vaikka ratkaisu onkin taloudellisempi kuin kaiken tarvittavan sähkön ostaminen. Tämä edellyttää kuitenkin, että investointi energiantuotantolaitokseen maksaa itsensä takaisin kohtuullisessa ajassa (Szamocki, T., 2020).
Puolassa sähkö siirretään eri paikoissa asuville osuuskunnan jäsenille julkisessa verkossa, mutta jäsenten ei tarvitse maksaa tavallisia sähkön siirtomaksuja ja joitakin muita energiamaksuja (Wcisło-Karczewska, K., 2025). Edullisemmat sähkölaskut ja energiaomavaraisuuden lisääminen erityisesti energiaköyhillä alueilla on tärkein motivaattori energiaosuuskuntien perustamiseksi, vaikka saavutettavat säästöt eivät toistaiseksi ole olleet kovin suuria (Kostecka-Jurczyk, D. et al., 2022).
Nämä ovat merkittäviä eroja verrattuna suomalaisiin energiayhteisöihin. Suomessa hajautetut energiayhteisöt eivät toistaiseksi saa normaalisti helpotuksia sähkönsiirtomaksuihin, mikä tekee niistä kannattamattomia. Toisaalta Suomessa on edullisempien sähkönhintojen ansiosta vähemmän energiaköyhyyttä kuin Puolassa, eikä ajanmukaisemman infrastruktuurin ansiosta ole ollut tarvetta keskittää yhteisöllisen energiantuotannon panoksia vain maaseutualueille. Yllä mainituista esimerkeistä käy ilmi, että monilla Euroopan unionin mailla on yksilölliset vahvuutensa ja puutteensa energiayhteisöjä koskevan EU-direktiivin soveltamisessa kansalliseen lainsäädäntöön, minkä takia voimme ottaa vuoroin mallia toisistamme.
Miten Puolaan saataisiin lisää energiayhteisöjä?
Yksi Puolan suurimmista haasteista energiayhteisöjen edistämiselle on vanha sähköverkko, johon ei pysty liittämään yhtä paljon uusiutuvaa energiaa kuin Puolassa olisi valmiuksia tuottaa. Vuosina 2015–2022 sähköverkkotoimijat kieltäytyivät liittämästä verkkoon yli 6000 hanketta, joista suurin osa olisi ollut uusiutuvan energian tuotantolaitoksia. Näiden kokonaiskapasiteetti olisi ollut noin 30 gigawattia, joka on noin 50 prosenttia Puolan energiantuotantolaitosten nykyisestä kapasiteetista (Kostecka-Jurczyk, D. et al., 2022). Verkon puutteista johtuva hidaste uusiutuvan energian lisäämiselle on näin ollen merkittävä. REC4EU-hankkeen tapaamisessa käydyssä paneelikeskustelussa energiaklustereita edustanut panelisti kritisoikin puolalaisia politiikkoja juuri siitä, ettei sähköverkon päivittämistä ole priorisoitu ajoissa. Nyt sähköverkon uudistus on aloitettu, mutta sen tuloksia on odotettava vuoteen 2030 asti.
Muita puolakohtaisia haasteita energiayhteisöjen edistämiselle ovat muun muassa energiantuotantolaitosten korkeat investointikustannukset sekä kommunismiajoista jäänyt negatiivinen mielikuva osuuskunnista ja yhteisöllisestä toiminnasta. REC4EU:n kaltaiset hankkeet voivat auttaa yhteisomisteisen energiantuotannon imagon parantamisessa, kun paikalliset toimijat pääsevät hankkeeseen kuuluvilla opintomatkoilla näkemään hyviä esimerkkejä energiayhteisöistä muissa EU-maissa (Kostecka-Jurczyk, D. et al., 2022).
Samoin kuin Suomessa, Puolassa tarvittaisiin energiayhteisöistä lisää tietoa sekä selkeyttä lainsäädäntöön, jotta energiayhteisöjä tulisi lisää. Puolassa ihmisten on erityisen vaikea selvittää, kannattaisiko heidän perustaa energiayhteisö, -osuuskunta vai -klusteri, kun rinnakkain on olemassa nämä kaikki jokseenkin erilaiset vaihtoehdot, joita koskeva lainsäädäntö on jatkuvassa muutoksessa. Kiteytetysti, niin Puolaan kuin Suomeenkin tarvitaan uusien energiayhteisöjen kehittämiseksi erityisesti lisää taloudellisia kannustimia, selkeää sääntelyä sekä intoa ja tietoa tekemisen tueksi.
Lähteet
Bałamut, A. & Ruszel, M. (2023). Evolution of the definition of energy security and local component (clusters) in the theoretical perspective. Energy Policy Studies, 2(13), 3-13.
Drzał, T. (2023). Klastry energii w Polsce - Nowe ramy prawne i system wsparcia. Krajowa Izba Klastrów Energii
Kostecka-Jurczyk, D., Marak, K. & Struś, M. (2022). Economic Conditions for the Development of Energy Cooperatives in Poland. Energies, 15(18), artikkeli 6831.
Reo.pl. (7.2.2024). Energy Clusters – what are they, what are they about? Energy clusters - what are they, what are they about? | Reo.pl
Szamocki, T. (2020) Przegląd i analiza modeli współpracy operatorów sieciowych (osd) z klastrami/wspólnotami energetycznymi w wybranych krajach.
Wcisło-Karczewska, K. (13.7.2025). A new beginning for energy cooperatives.
Zablocki, M., Orlowska, J. & Chalubinski, P. (2024). Energising Communities – Transforming Poland’s Power Sector With Locally-owned Renewables.