Luonnolla on parantava voima: luontoyhteys on kuin ystävä rinnalla tällä elämän pitkällä matkalla

Vuosi sitten näihin aikoihin Firenzessä elin muutaman päivän verran todeksi paikallista renessanssiarkkitehtuurin ja kuvataiteen yltäkylläisyyttä. Muistan taantuneeni melkein puhekyvyttömäksi kaikesta ihailusta, ja ajatelleeni, että 1300-luvulla suomalaiset ovat olleet vielä metsäkansaa. Samaan aikaan Pohjois-Italiassa oli alkanut rakentua Firenzen kaltainen loistelias ruhtinaiden kaupunki, josta tuli myöhemmin myös eurooppalaisen taiteen aarreaitta.

Firenze on jo vuosikymmeniä ollut lempikaupunkejani, mutta tänään, Suomen luonnon päivänä, täällä 40-vuotiaassa Seitsemisen kansallispuistossa, olen ylpeästi metsäkansaa itsekin. En vaihtaisi tätä paikkaa ja tätä kansallisperintöä Pohjois-Italiaan, olkoon kuinka loistelias hyvänsä.

Tässä hetkessä haluaisin vähäksi aikaa pysähtyä miettimään kanssanne suomalaista luontoa ja suomalaisten suhdetta siihen.

Ajatelkaa ensinnäkin kuinka laaja maa Suomi on, ja kuinka rikas luonnonympäristöiltään. Jo maan 41 kansallispuistoa antavat tästä moninaisuudesta hyvän kuvan. Pohjoisen Lemmenjoelta etelän Saaristomerelle on pitkä matka sekä henkisesti että kilometreissä mitattuna. Lemmenjoen luonto ilmasto-olosuhteineen eroaa huimasti eteläisen saariston luonnosta, ja pohjoisimmassa Lapissa on ihmisen arki totisesti erilaista kuin etelän saaristossa.

Tähän välille sijoittuu laaja joukko erilaisia luontotyyppejä moninaisissa topografisissa olosuhteissa: niemissä, notkoissa ja saarelmissa. Olen täysin vakuuttunut siitä, että näillä luontotyypeillä ja tällä ilmastolla on ollut osansa suomalaisen ihmisluonnon muovautumisessa sellaiseksi kuin me ne nykyään sen tunnemme.

Metsäkansa on vuosisatojen aikana muuttanut kaupunkeihin, mutta mielestäni olemme onnistuneet säilyttämään suomalaisen luonnon osana itseämme ja identiteettiämme hämmästyttävänkin hyvin. Jokamiehen oikeudet takaavat kaikille meille oikeuden mennä metsään ja tähän aikaan vuodesta myös oikeuden poimia koriin sen antimia.

Tiedämme suomalaisina mistä etsiä mustikoita, karpaloita tai suppilovahveroita, ja osaamme jalostaa metsän herkut puhtaaksi lähiruoaksi. Suomalainen metsästäjä puolestaan tavoittelee riistaa tavattoman eettisellä ja luontoa kunnioittavalla tavalla verrattuna moniin naapurimaihimme. Riistaa ei oteta, vaan metsä antaa sitä - jos antaa. Useimmiten nimenomaan ei anna, kuten jokainen metsästäjä tietää. Sellaisellakin metsästysretkellä saaliiksi saadaan kuitenkin hienoja luontokokemuksia.

Monessa maassa metsä ei ole kulkijalle luvallista, eikä myöskään turvallista aluetta oleskella. Useimmiten uhkana tosin ovat ennemmin oman lajimme edustajat kuin eläimistö. Joka tapauksessa pelkkä metsään uskaltautuminen saattaa olla luonnosta vieraantuneelle kansainväliselle vieraalle järisyttävä kokemus. Joku itkee pelkoaan, toinen sitä, että kuulee pitkästä aikaa hiljaisuuden, näkee ensimmäistä kertaa pimeyden ja tähtitaivaan. Pohjoisen yötaivaan oma ilotulitus revontulet tuovat joka vuosi Lappiin tuhansia matkailijoita, mutta heleän sininen taivas poutapilvineen on savusumuun tottuneille miljoonakaupunkien asukeille lähes yhtä dramaattinen kokemus.

Saksalaisen ystävän ihastunut reaktio vuosikymmenen takaa havahdutti aikoinaan iloitsemaan myös vuodenaikojen vaihtelusta. ”Teillä on neljä upeaa, keskenään erilaista vuodenaikaa. Valtava rikkaus!” tämä yritysjohtaja sanoi. Siihen saakka olin sadatellut näistä neljästä kolmea, enkä siis ollut ymmärtänyt olevani rikas ollenkaan.

Erään yliopiston kiinalaiset vieraat puolestaan suhtautuivat suurella kunnioituksella suomalaiseen järveen. Varovaisen tarkkailun syy selvisi: vieraat olivat huolissaan terveysturvallisuudesta. Lopulta joku esitti suoran kysymyksen siitä, saiko järviveteen siis koskea, vai oliko se liian myrkyllistä. Veden puhtausasteen selvittyä vieraille esiteltiin mahdollisuuksia järven ja järviveden omakohtaiseen kokemiseen. Uinti, kalastus, melonta ja soutaminen herättivät kiihtynyttä innostusta, ja moni kokeilija palasi myöhemmin Suomeen takaisin, elääkseen kaiken tuon maagisen vielä kerran uudelleen.

Kansallispuistot ovat laajoja, yli 1000 hehtaarin luonnonsuojelualueita, jotka ovat samalla kaikille avoimia nähtävyyksiä. Kansallispuistojen ensisijainen tarkoitus on turvata luonnon monimuotoisuus. Niihin kuuluu kansallismaisemia ja luonnonihmeitä, ja suojelutarkoituksen ohella ne tarjoavatkin kaikille meille mahdollisuuden nauttia Suomen kauneimmasta luonnosta.

Kansallispuistot ovat itse asiassa erittäin vahva brändi. Puistot ovat todella suosittuja retkikohteita, joiden kävijämäärät tuntuvat jatkuvasti vain kasvavan. Koronavuodet aiheuttivat aikamoisen tyrskähdyksen puistojen kävijämääriin. Etätyön ja videokokousten kuivattamat sielut etsivät ikään kuin virkistävää lähdettä luontoyhteydestä. Pysäköintialueita laajennettiin, pitkospuita korjattiin ja taukopaikkoja varusteltiin kasvavan kävijämäärän vastaanottamiseksi. Kaiken turvattomuuden keskellä meillä oli valtava kaipuu luontoon ja jonkin ikiaikaisen äärelle.

Mahdollisuudet eivät täysin kohdanneet tarvetta, ja maakuntaliittoina olemme myös parhaamme mukaan yrittäneet tukea Metsähallitusta ponnistelussa tarvittavan kehittämistyön rahoittamiseksi. Metsähallituksen Luontopalvelut hoitaa kaikkia Suomen 41 kansallispuistoa ja tarjoaa palveluitaan maksuttomasti sekä maastossa että verkossa. Meillä on täällä tänään useampia kansanedustajia mukana juhlinnassa, ja uskon, että kukin heistäkin tekee parhaansa, jotta pirkanmaalaisten kansallispuistojen tarpeet tulevat huomioon otetuiksi valtion ensi vuoden talousarviossa.

Täällä on tänään monen ikäisiä luonnon ystäviä paikalla, mikä on erityisen ilahduttavaa huomata. Me aikuiset läsnäolijat siirrämme perintöä eteenpäin seuraaville sukupolville. Kansallispuistojen osalta se tarkoittaa luonnonympäristön suojelemista siten, että jätämme maiseman ja biotoopin vähintään yhtä hyvässä kunnossa jälkeemme kuin missä itse sen olemme vastaanottaneet. Kokemuksellisuuden osalta se puolestaan tarkoittaa sitä, että otamme kyselevän ja oppivan lapsen mukaamme, ja annamme hämmästyksen, ihailun ja kunnioituksen vapaasti kasvaa ja kehittyä.

Teille nuorille haluan sanoa, että älkää ikinä kadottako yhteyttänne luontoon. Myöhemmällä iällä huomaatte, että luonnolla on suorastaan parantava voima: luontoyhteys on kuin ystävä rinnalla tällä elämän pitkällä matkalla.

Suomen luonnon päivää vietetään nyt kymmenennen kerran. Suomi on ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa maa, jolla on jopa oma liputuspäivänsä luonnolle. En ihmettele sitä lainkaan, kaikkeen edellä sanottuun viitaten.

Arvoisat juhlavieraat,

Onnittelen varhaiseen keski-ikään ehtinyttä Seitsemisen kansallispuistoa merkkipäivän johdosta. Nimekäs Seitseminen tarjoaa elämyksiä helposti saavutettavassa muodossa, lähellä Tampereen kasvavaa metropolia. Upean luonnon lisäksi Seitsemisessä riittää muutakin vaikuttavaa nähtävää. Esimerkkinä vaikka Koveron torppa, joka esittelee 1930-luvun maalaiselämää.

Seitsemisestä on mahdollista retkeillä naapurikansallispuistoon Helvetinjärveen. Pirkanmaan kansallispuistot muodostavat omaleimaisen osan Suomen neljänkymmenenyhden kansallispuiston verkostossa, jotka kaikki palvelevat kansalaisten – sinun ja minun - hyvinvoinnin edistämisen tarkoitusta.

Lopuksi haluan toivottaa Metsähallituksen Luontopalveluiden ja Pirkanmaan liiton puolesta oikein hyvää Suomen luonnon päivää teille kaikille. Nauttikaa tästä! Tämä on sitä varten perustettu.

Seitsemisen kansallispuiston sivuille tästä linkistä

Kuvat Seitsemisestä: Marko Koskinen