Harjoittelijan silmin: Hanketyötä ja haihattelua tulevaisuudesta

Aloitin harjoitteluni Pirkanmaan liitossa kesäkuussa, ja sain välittömästi mahdollisuuden sukeltaa noviisina mukaan kansainväliseen hanketyöhön. Liiton rooli EU-hankkeissa on monipuolinen: vaikutamme kansainvälisissä verkostoissa, mutta yhtä lailla toimimme yhdessä maakunnan toimijoiden kanssa. Tämä strateginen linjaus ei ole pelkkää sanahelinää, vaan se näkyy käytännössä myös arjessa, kun eri toimijat kokoontuvat yhteisten tavoitteiden äärelle. Pirkanmaan liitto toimii usein pöydänkattajan roolissa tässä yhtälössä.

Olen ollut harjoittelijana kansainvälisessä We make transition! -hankkeessa, jonka tavoitteena on ollut ohjata kohti ekologisesti ja sosiaalisesti kestävämpää yhteiskuntaa osallistavan työpajamenetelmän, murrosareenan, avulla. Murrosareenojen aiheet olivat paikallisia toimijoita koskettavia, kuten kiertotalous, luonnon monimuotoisuus ja kestävä ruoka. Hanke on tuottanut vaikeisiin kysymyksiin ei-ilmiselviä vastauksia, jotka ovat jalkautuneet kansainvälisesti eri paikkakunnilla konkreettisesti myös strategiatyöhön, joten pelkästä käsien heiluttelusta ei suinkaan ole kyse. Nämä ovat minulle myös henkilökohtaisesti tärkeitä aihealueita ja on ollut hienoa päästä omalta osaltani edistämään tämän hanketyön hedelmien leviämistä suuremmalle yleisölle. Toisin sanoen olen kokenut työni merkitykselliseksi ja se on auttanut tsemppaamaan myös arjessa omien hankalampienkin asioiden keskellä.

Hankkeiden onnistuminen ei synny yksin, vaan yhdessä – ja juuri siinä piilee jotain erityisen innostavaa. Olen saanut seurata, kuinka kansalaisyhteiskunnan toimijat, järjestöt ja aktiiviset kaupunkilaiset kantavat pöytään omat näkemyksensä sekä energiansa. Olen päässyt näkemään ja työskentelemään yhdessä ihmisten kanssa, jotka haluavat muutosta ja ovat valmiita myös tekemään töitä sen eteen. Tämä on ollut minulle henkilökohtaisesti aika huippua. Oman ikäluokkani keskuudessa tulevaisuuskuva näyttäytyy usein uutisvirran kautta synkkänä ja epävarmana. Siksi on ollut poikkeuksellisen virkistävää nähdä, että toivoa ja toimintaa on. Tämä sama energia on myös osittain tarttunut minuun. Metkaa.

Hankkeen oppeja on sovellettu myös Pirkanmaan maakuntastrategiatyössä. Olen ollut mukana järjestämässä teemakeskusteluja, joissa pirkanmaalaiset toimijat ovat kokoontuneet yhteen keskustelemaan kulloisenkin teeman erinäisistä polttopisteistä sekä sen tulevaisuudesta. Näiden keskustelujen pohjalta olen ollut koostamassa ”kuplivat teemat” -raporttia maakuntastrategiaan. Nimitys ”kuplivat teemat” kuvaa teemojen muotoutumassa olevaa tilaa ja niiden kehitykseen ja käsittelyyn liittyviä epävarmuuksia. Juuri nämä teemoihin liittyvät epävarmuudet ovat tehneet niihin paneutumisesta erityisen mielenkiintoista.

Olen myös nähnyt, kuinka tärkeää julkiselle toimijalle on huolellinen raportointi sekä hallinnollisten seikkojen huomioiminen. Vaikka tämä työ ei aina näy ensimmäisenä ulospäin, on se kuitenkin hanketyön selkäranka. Niillä varmistetaan, että toiminta on läpinäkyvää, vastuullista ja vaikuttavaa – ja että voimme jatkossakin osallistua kansainvälisiin verkostoihin uskottavasti. Ymmärrykseni mukaan hoidamme tämän Suomessa aika mallikkaasti, joten jatketaanpa näin myös vastedes.

Nyt kun työsarkani Pirkanmaan liitossa on tulossa ainakin toistaiseksi päätökseensä, koen saaneeni matkalta runsaasti eväitä niin henkilökohtaiseen kuin ammatilliseen olemukseeni. Pirkanmaan liitto saattaa näyttäytyä ulospäin julkiselta profiililtaan hieman harmaana entiteettinä, mutta henkilökohtainen kokemukseni on ollut, että liiton työhön mahtuu myös väriä - niin työnkuvan kuin työkavereidenkin puolesta. Kiitos siitä.

Teksti ja kuvat:
Sami Lahtinen
Projektiassistentti (We make transition! -hanke)