Projektisuunnittelija Oona Lintunen
Toimin projektisuunnittelijana Interreg Europe -rahoitteisessa Renewable Energy Communities for EU regions (REC4EU) -hankkeessa.
Energiayhteisöjen hyviä käytäntöjä Euroopasta
Suomessa ihmiset eivät tiedä tarpeeksi energiayhteisöistä ja mitä hyötyä sellaiseen kuulumisesta voi olla. Energiayhteisön jäsenet eivät esimerkiksi toistaiseksi näe sähkölaskuiltaan, kuinka paljon yhteisöön kuuluminen säästää heiltä rahaa. Tähän juttuun on koottu hyviä esimerkkejä Euroopasta.
Edellisessä Energiayhteisöjen kehittäjät blogissa esiteltiin, mitä energiayhteisöt ovat ja miten sellaisen voi perustaa. Tällä kertaa kerrotaan Interreg Europe -rahoitteisessa REC4EU-hankkeessa kootuista hyvistä käytännöistä, joita soveltamalla energiayhteisöjen toimintaa voitaisiin kehittää niin paikallisella kuin kansallisellakin tasolla. (REC4EU = Renewable Energy Communities for EU Regions)
Infopisteet ja one-stop-shop -organisaatiot
Energiayhteisön perustaminen edellyttää tietoa uusiutuvan energian tuottajaksi ryhtymisestä. REC4EU-hankkeen pääkumppanin, Italian Toscanan alueella on ryhdytty kouluttamaan aiheesta jo alakouluikäisiä lapsia osana ympäristökasvatusta.
Yleisemmin Euroopassa on kuitenkin eri rahoitusinstrumentteja hyödyntäen perustettu infopisteitä ja työpajoja, jotka tarjoavat tietoa energiayhteisöistä sellaisia perustamassa oleville tahoille sekä energiayhteisöihin liittyville viranomaisille. Alueelliset ja paikalliset energiavirastot ovat järjestäneet Espanjassa Andalusian itsehallintoalueella vuodesta 2021 lähtien yli 500 työpajaa, joissa paikallisia toimijoita on koulutettu energiayhteisöiden perustamisesta. Andalusian energiavirasto, joka on ollut yksi työpajojen järjestäjistä, on mukana REC4EU-hankkeessa.
Vuonna 2021 Andalusiassa sijaitsevaan Granadan provinssiin perustettiin yhteisön kehittämiskeskus (engl. Community Transformation Office, CTO) nimeltä Eco Granada, joka tukee yksittäisiä työpajoja keskitetymmin apua tarvitsevia energiayhteisöjä ja jakaa tietoa aiheesta tekemällä ohjekirjasia sekä järjestämällä koulutuksia energiayhteisöille. Eco Granada pyrkii myös vaikuttamaan energiayhteisöjä koskevaan lainsäädäntöön Espanjassa ja tarjoaa jäsenilleen erilaisia työkaluja energiayhteisöjen suunnitteluun ja perustamiseen, kuten laskurin katon aurinkopaneelipotentiaalin arvioimiseen.
Eco Granada on Granadan provinssin perustama ja toimii Granadan energiatoimiston alla. Eco Granadan rahoitus tulee pääasiassa Euroopan unionin Next Generation EU -rahastosta, minkä takia toiminta voi toistaiseksi jatkua vuoden 2025 loppuun asti.
Ranskassa perustettiin vuonna 2018 toiminnaltaan vielä hieman laajempi kokonaisuus nimeltä CIRENA. Se on yhdistysten, kansalaisyhteiskuntien ja paikallisten viranomaisten yhdessä muodostama organisaatio, joka tarjoaa tukea erilaisille kansalaisprojekteille, kuten energiayhteisöhankkeille. Organisaation rahoituksesta 80 % tulee julkisista avustuksista, joista puolet maksaa Ranskan ekologisen siirtymän virasto ja puolet Uusi-Akvitanian alue. Loput 20 % tuloista tulevat maksuina organisaation tarjoamista palveluista ja jäsenmaksuista. Uusi-Akvitanian alueella sijaitseva Bordeaux’n ja Gironden metropolialueen paikallinen energia- ja ilmastovirasto on mukana REC4EU –hankkeessa.
CIRENA on alueella tunnettu toimija, jonka energiayhteisöjen yhteyshenkilöt ja julkishallinnon työntekijät tietävät tarjoavan vastauksia energiayhteisöjä koskeviin kysymyksiin. CIRENA myös jakaa rahoitusta Uusi-Akvitanian alueella toimiville neuvojille, jotka auttavat paikallisia energiayhteisöjä.
CIRENAn tavoite on lisätä tavallisten ihmisten tietoisuutta energiayhteisöistä ja mahdollistaa uusien kansalaisprojektien johtajien löytäminen. Se auttaa uusia energiayhteisöjä muodostamaan yhteisiä toimintatapoja ja saamaan rahoitusta ja tarvitsemiaan sopimuksia esimerkiksi aurinkopaneelien asentajien kanssa. Energiayhteisön ollessa pidemmällä toiminnassaan, CIRENA tarjoaa teknisiä ja lainsäädäntöön liittyviä neuvoja sekä helpottaa verkostoitumista oleellisten tahojen kanssa. CIRENA auttaa myös viestintäsuunnitelman teossa, jotta uusiutuvan energian projekteille saadaan paikallista hyväksyntää. He jakavat lisäksi asiakkailleen aktiivisesti hyviä käytäntöjä eri muodoissa, jotta energiayhteisön pyörittäminen toimii sujuvasti.
Seuraava askel työpajoista ja infopisteiden perustamisesta onkin yleensä perustaa CIRENAn kaltaisia one-stop-shop -organisaatioita, jotka tarjoavat tiedon lisäksi muitakin resursseja, joita energiayhteisöt tarvitsevat, kuten rahoitusta tai IT-tukea ja kommunikaatiota verkko-operaattorien kanssa. Useissa maissa, kuten Itävallassa, Belgiassa, Irlannissa ja Alankomaissa tällaiset organisaatiot tarjoavat keskitetysti tukea kaikkiin energiayhteisöjä koskeviin haasteisiin.
Energia-avustukset, verohelpotukset ja syöttötariffit
Energiayhteisöt tarvitsevat pääomaa energiantuotantokalustonsa hankkimiseksi. Suomessa on aiemmin jaettu avustuksia esimerkiksi aurinkopaneeleja hankkiville taloyhtiöille. Keväällä 2025 lakkautetun Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus Aran energia-avustus oli haettavissa vuosina 2020–2023 ja auttoi muun muassa edellisessä blogitekstissä mainittua Koivistontien rintamamiestalot As Oy:tä hankkimaan energiayhteisön perustamista edellyttäneet aurinkopaneelit. Energia-avustukselle ei ole toistaiseksi tiedossa kansallista korvaavaa avustusta, mikä vaikeuttaa energiayhteisöjen perustamista.
Onneksi EU:n Life-rahoitteinen hanke European Energy Communities Facility (EECF), tulee jakamaan tämän vuoden aikana rahaa ja tukea energiayhteisöjen kehittämiseen. Hankkeen resursseilla tullaan tukemaan Euroopan laajuisesti vähintään 140 energiayhteisöä liiketoimintasuunnitelmien kehittämisessä kertakorvausten ja räätälöidyn valmiuksien kehittämisohjelman avulla. Raha ei ole kuitenkaan korvamerkitty vain Suomeen, joten sen saamiseksi on onnistuttava kansainvälisessä rahoitushaussa.
Ensimmäinen kahdesta EECF-hankkeen hausta on auki 2.6.-30.9.2025. Hausta järjestetään infotilaisuus 3.6.2025 klo 10–11, jolloin esitellään hakukelpoisuuden ehdot ja hakemisen prosessi. Infotilaisuuden järjestävä Ekokumppanit Oy toimii Suomen kansallisena asiantuntijana hankkeessa. Heiltä voi hakea apua hakuun liittyvissä kysymyksissä ja mahdollisesti myönnetyn rahan käytössä energiayhteisön perustamiseksi ja kehittämiseksi. Suomenkieliseen hakuinfoon voi ilmoittautua täältä. Ilmoittautuneille lähetetään myös jälkikäteen tallenne tilaisuudesta.
Olemassa olevia energiayhteisöjä voivat myös hyödyttää omavaraista sähköntuotantoa koskevat taloudelliset helpotukset. Jos pienvoimalaitoksen, kuten aurinkopaneelijärjestelmän nimellisteho on alle 100 kilovolttiampeeria, sen tuottamasta sähköstä ei tarvitse maksaa Suomessa sähköveroa. Lisäksi käyttöpaikalla tuotetusta sähköstä ei veloiteta sähkönsiirtomaksua. Tämä johtuu vuonna 2021 tulleesta lakimuutoksesta, jonka ansiosta asunto-osakeyhtiöt ja sen osakkaat rinnastetaan sähkön pientuottajiin, jolloin niitä koskevat sähköntuotannossa samat rajoitteet ja mahdollisuudet.
Erilaiset avustukset ja hyvin kohdennetut verohelpotukset voivat rohkaista ihmisiä ryhtymään uusiutuvan energian kuluttajista myös sen tuottajiksi, minkä takia niitä pitäisi kehittää Suomessa edelleen. Esimerkiksi Serbian vuonna 2021 voimaan astuneessa, uusiutuvien energialähteiden käyttöä koskevassa laissa määriteltiin pientuotantoa varten omat syöttötariffit (feed-in tariffs), joilla tuottaja saa takuuhinnan energiansa syöttämisestä verkkoon. Suomessa ei ole tällä hetkellä vastaavaa järjestelmää, mikä vähentää omavaraisen sähköntuotannon kannattavuutta.
Energiantuotantolaitosten joukkorahoitus
Valtion tuki ei yleensä yksin riitä uusiutuvien energiantuotantoprojektien perustamiseen. Joskus kansalaisten on itse vauhditettava siirtymää uusiutuviin energianlähteisiin esimerkiksi erilaisia energiayhteisöprojekteja joukkorahoittamalla. Parhaassa tapauksessa tällainen joukkorahoituksella saavutettu hajautettu energiajärjestelmä voi luoda energiaturvallisuuden ja päästövähennyksien lisäksi työpaikkoja, vahvistaa paikallista taloutta ja houkutella ulkomaisia investointeja.
Serbiassa on Solarna Stara -projekti, jossa kahden Stara Planinan kylissä sijaitsevien julkisten rakennusten katoille hankittiin aurinkovoimalat joukkorahoituksen avulla. Joukkorahoitus projektilla haluttiin kehittää toimiva yhteistyöprosessi sekä lisätä luottamusta paikallisten ihmisten ja julkishallinnon välillä. Projekti sai alkunsa, kun sijoittajien Temska ja Dojkinci kylien jokiin suunnittelemat pienvesivoimalat herättivät paikallisten asukkaiden joukossa suurta vastustusta. Paikallishallinnon ei tuolloin koettu tukevan asukkaita riittävästi, mikä heikensi heidän välistään luottamusta. Solarna Stara -projektissa tätä luottamuksenmenetystä pyrittiin paikkaamaan sekä löytämään korvaava energiantuotantokeino, joka hyödyttäisi paikallista kehitystyötä ja saisi paikallisten hyväksynnän. Yhteisessä päätöksenteossa päädyttiin hankkimaan aurinkopaneelit ja käyttää niiden tuottaman sähkön myyntivoitot Temska ja Dojkinci kylien kehittämiseen.
Serbiassa yritetään laajemminkin luoda positiivista ilmapiiriä kansalaisten osallistamiseen energian tuotannossa ja edistää tavallisten ihmisten tulemista niin sanotuiksi kuluttajatuottajiksi (prosumer). Tämä on yksi syy, miksi Serbian Sremin alueellinen kehitysvirasto liittyi REC4EU-projektiin vuonna 2024 niin kutsuttuna oppijakumppanina.
Tavallisia ihmisiä kannustetaan olemaan avainasemassa uusiutuviin energiantuotantomuotoihin siirtymisessä myös uuden lainsäädännön ja Elektropionirin eli jäsenten omistaman energiayhtiön kautta. Elektropionir luo verkostoa hajautetuille aurinkopaneelivoimaloille ja pyrkii perustamaan kollektiivisia, kansalaisomisteisia aurinkopuistoja eri puolille Serbiaa. Sillä oli tärkeä rooli myös Solarna Stara -projektissa. Tiimissä on monenlaisia asiantuntijoita arkkitehdeistä ja insinööreistä sosiologeihin ja politiikan tutkijoihin. Tarkoituksena on näin ollen yhdistää tutkimusta ja kansalaisyhteiskunnan eri organisaatioita toisiinsa niin paikallisesti, alueellisesti kuin koko Euroopan unionin laajuisesti.
Serbian energiantuotanto on vielä pitkälti hiilipainotteista, ja hiilivoimaloita kohdanneet toiminnalliset ja taloudelliset kriisit ovat lisänneet tarvetta siirtyä uusiutuviin energianlähteisiin. Hajautetulla energiantuotannolla ja kansalaisten osallistamisella pyritään vauhdittamaan energiasiirtymää ja vahvistamaan maan valmiutta erilaisiin energiasektoria tai sähköverkon kestävyyttä koskeviin kriiseihin.
Voitaisiinko muualla tunnistettuja hyviä käytäntöjä monistaa Suomessa?
Euroopasta löytyy monia energiayhteisöjä koskevia hyviä käytäntöjä, joita voitaisiin ottaa käyttöön Suomessakin. Suomessa ei ole esimerkiksi vielä yhtäkään kaiken kattavaa one-stop-shop -organisaatioita, joka ohjeistaisi ja rahoittaisi energiayhteisöjä keskitetysti. TEM on suosittanut Motivaa ryhtymään yksiköksi, joka vastaisi uusiutuvan energian yhteisöihin liittyvistä edistämistoimista sekä tiedotus- ja koulutustoiminnasta. Osa näistä tehtävistä lankeaisi mahdollisesti alueellisille energianeuvojille, joille tulisi turvata riittävä rahoitus toivotunlaisen neuvonnan järjestämiseksi. Tällä hetkellä Suomessa on jaossa vähäisesti rahoitusta neuvonta- ja perehdyttämistehtäviin, eikä Aran energia-avustuksellekaan ole luotu korvaavaa resurssia. Suomessa olisi näin ollen tarvetta kehittää uusia tukimuotoja energiayhteisöjen edistämiseksi.
Keskitetyn tuen tarvetta lisää Suomessa muun muassa se, että energiayhteisöjä koskeva lainsäädäntö on toistaiseksi sirpaleista, mikä tekee asioista keskustelun ja yhteisymmärryksen luomisen haastavaksi. Eri energiayhteisöjä koskevat sääntelyt ovat eri ministeriöiden alla eikä kaikista esimerkiksi verotukseen ja vakuutusasioihin liittyvistä asioista ole vielä selvyyttä.
Nykyiset hinnoittelumallitkaan eivät toistaiseksi Suomessa tue energiayhteisöjä ideaalisti, minkä seurauksena esimerkiksi hajautetut energiayhteisöt ovat tällä hetkellä käytännössä kannattamattomia. REC4EU-hankkeen sidosryhmien mukaan erillistariffien selvittäminen voisi olla tähän liittyen hyödyllistä. Myös joidenkin muiden yksittäisten asioiden, kuten isännöitsijöiden suuren vaihtuvuuden taloyhtiöissä, on havaittu olevan nykyisille energiayhteisöille ja aiheesta kiinnostuneille taloyhtiöille haasteellisia.
Suurin tarve energiayhteisöjen yleistymisen kannalta on todennäköisesti kuitenkin ihmisten alhainen tietoisuus siitä, mitä energiayhteisöt ovat ja mitä hyötyä sellaiseen kuulumisesta voi olla. Kuten edellisessä blogissakin mainittiin, energiayhteisön jäsenet eivät esimerkiksi toistaiseksi näe sähkölaskuiltaan, kuinka paljon yhteisöön kuuluminen säästää heiltä rahaa.
Suomessa on toisaalta jo olemassa myös paljon energiayhteisöjä hyvin tukevia käytäntöjä. Esimerkiksi omaan käyttöön tuotettu energia on verovapaata ja liittyminen verkon suuntaan lähes ilmaista pientuotannon osalta. Siihen liittyen on tarjolla ilmaista neuvontaa. Pientuotannossa ei myöskään ole käytännössä siirtomaksuja. Suomi on lisäksi edelläkävijä sähkön mittauksessa, verkkoautomaatiossa sekä reaaliaikaisessa seurannassa. Taloyhtiömalli voidaan myös nähdä yhtenä Suomen vahvuutena, sillä se mahdollistaa energiayhteisöjen nopean kehittämisen. Ensimmäisiä askelia lainsäädännön yhtenäistämiseksi ja selkeyttämiseksi on myös alettu ottamaan energiayhteisöjen eduksi.
Seuraava Energiayhteisöjen kehittäjät -blogi käsittelee lisää sekä Suomen hienoja vahvuuksia energiayhteisöjen kannalta että nykyisiä kehityskohteita.
Palataan siis syksyllä REC4EU-hankkeessa tehtyyn ja alati täydentyvään alueelliseen SWOT-analyysiin!
Kuvat: Laura Vanzo