Suomi on matkalla kohti hiilineutraalia kiertotalousyhteiskuntaa, mutta käytännön työ tehdään paikallisesti. Jotta kansalliset tavoitteet muuttuvat paperilta teoiksi, tarvitaan alueellista koordinointia ja tukea. Tähän tarpeeseen vastaa uusi, kehitteillä oleva alueellinen kotipesämalli.
Suomessa liikkuu valtavia materiaalivirtoja – esimerkiksi rakennusteollisuuden maa- ja kiviainekset, metsäteollisuuden raakapuu ja kaivosteollisuuden metallimalmit. Vuosien 2010–2021 materiaalijalanjälki asukasta kohti laskettuna oli Suomessa keskimäärin 47,2 tonnia, kun EU:n keskiarvo oli 14,6 tonnia. Hieman yli puolet kansantalouden raaka-ainepanoksesta kohdistui kotimaisen kulutuksen tyydyttämiseen.
Suomen kiertotalousaste onkin Euroopan heikoimpia, ja luonnonvarojen kulutuksemme asukasta kohti on EU:n korkeinta. Työtä riittää, kun materiaalivirtoja halutaan taivuttaa lineaaritaloudesta (ota – valmista – hävitä) kiertotalouteen. Suomen tavoitteena on kaksinkertaistaa materiaalien kiertotalousaste vuoteen 2035 mennessä.
Vaikka strateginen tahtotila on kova, julkiset toimijat eivät edelleenkään osaa tehokkaasti hyödyntää omaa toimijuuttaan kiertotalouden edistämisessä. Kunnat jäävät usein kehittämään ratkaisuja yksin ja pienillä resursseilla, mikä luo suuria paineita erityisesti pienemmille kunnille. Alueellinen kotipesä taklaa tätä hajautuneisuutta ja tuo asiantuntemuksen lähelle paikallisia toimijoita.
Merkittävä osa alueellisen kotipesän toimintaa on tuoda kiertotalouden green deal -sitoumusten valmistelua lähemmäksi alueen kuntia, yrityksiä ja muita toimijoita. Se tarjoaa sparrausta sitoumuksen kiertotaloustoimenpiteiden valinnassa, konkreettisia työkaluja niiden toteuttamiseen sekä yleistä tukea sitoumusten valmisteluun – vahvalla paikallistuntemuksella. Sparrauksilla tähdätään siihen, että organisaatio valitsee omalta kannaltaan parhaat ja vaikuttavimmat kiertotaloustoimenpiteet ja saa myös tukea niiden toteuttamiseen, jotta toimenpiteet siirtyvät paperilta teoiksi.
Alueellinen kotipesä voi toimia kiertotalouden koordinaattorina, tiedonvälittäjänä ja alueensa vaikuttajana kansallisesti ja kansainvälisesti. Se luo verkostoja, toteuttaa käytännön pilotteja, sparraa kuntia strategiatasolla ja kiihdyttää alueen elinvoimakehitystä. Se on rakenne, joka voi sulautua jo olemassa olevaan organisaatioon, kuten maakunnan liittoon, elinvoimakeskukseen tai kehittämisyhtiöön.
Kiertotalouden materiaalivirrat, kuten rakentamisen maamassat, ylittävät luonnostaan kuntarajat. Alueellisessa kotipesässä tiedetään, millaisia materiaalivirtoja omalla alueella liikkuu ja millä toimijoilla voisi olla yhteistyön paikkoja. Alueellinen koordinointi tuo useita etuja:
KOPPI-hankkeessa on julkaistu alustava alueellinen organisoitumismalli, joka on muotoiltu Uudenmaan ja Pirkanmaan kokemusten pohjalta. Kehitystyö on nyt vaiheessa, jossa mallista kerätään palautetta muilta aluetoimijoilta.
Painopiste siirtyy seuraavaksi siihen, millaisia palveluita kotipesän tulisi tarjota ja miten mallia voidaan soveltaa modulaarisesti eri maakuntien tarpeisiin. Yhteiskehittämisen lopputuloksena syntyvä käsikirja ja lopullinen toimintamalli julkaistaan keväällä 2027.
Kiertotalouden alueellinen kotipesäkonsepti -keskustelutilaisuus järjestetään 15.4.2026 klo 13–15 Teamsin välityksellä. Lue lisää.
Kiertotalouden alueellista kotipesämallia kehitetään osana EU:n osarahoittamaa valtakunnallisen vihreän siirtymän rahoitusta hankkeelle KOPPI: Alueelliset kotipesät - tuki ja pilotointi kiertotalouden green deal sitoumuksiin.
Lähteet:
Kiertotalouden strateginen ohjelma
Toimin projektipäällikkönä KOPPI-hankkeessa (EAKR), jossa tuetaan kuntia kiertotaloustoimissa ja kiertotalouden green deal -sitoumusten edistämisessä sekä toteutetaan rakentamiseen liittyviä pilotteja kuntien ja yritysten kanssa.