Teollistumisen varhaisvaiheet

Pirkanmaan vanhinta teollisuutta ovat olleet koskiin rakennetut jauhomyllyt. Toinen varhainen teollisuudenhaara oli sahaus. Laukon, Liuksialan ja Vääksyn kartanoissa oli jo 1600-luvulla vesikäyttöiset sahamyllyt. Sahoja tarvittiin pääasiassa vain kotitarpeen tyydyttämiseen. Puun vienti Länsi-Eurooppaan aloitettiin 1850-luvulla. Pirkanmaan puun luonnollinen vientisatama oli Pori. Kun sahaus ei enää höyrysahojen yleistymisen myötä vaatinut vesivoimaa, sahaus väheni maakunnassa.

Ensimmäisiä teollisuusyrityksiä olivat Tampereella toiminut Otavalan kehruukoulu, joka myös myi lankaa sekä Tammerkoskelle 1776 perustettu väkiviinapolttimo. Varsinaista tehdasteollisuutta edustivat 1700-luvulla rauta-ruukit. Tampereelle perustettiin 1842 masuuni, joka sai oikeuden käyttää lähialueiden järvimalmia sekä Haverin kaivosta. Urjalan Nuutajärven kartanon yhteyteen perustettiin 1793 lasiruukki, jonka toiminta jatkuu edelleen. Vanhaan ruukkiperinteeseen liittyy myös Jokioisten verkatehdas, joka siirtyi Tampereelle 1856. Tammerkosken rantaan perustettiin 1785 paperitehdas, joka käytti raaka-aineenaan lumppua.

Tammerkoskeen liittyvä teollisuus perustui vesivoimaan. Tampereesta muodostui tehdaskaupunki ja Pirkanmaan keskus myös koska se oli vanha markkinapaikka ja sinne oli helppo tulla veneillä. Markkinoita pidettiin myös Vesilahden Narvassa, Orivedellä, Hämeenkyrössä, Tyrväällä ja Huittisissa. Markkinoille saatiin pellavia Orivedeltä ja Längelmäeltä, Ruoveden ja Keuruun erikoistuotteita olivat terva ja piki, Pirkkalasta tuotiin humaloita, Nokian seudulta kovasimia, Kuhmoisista niintä ja Tammerkoskesta kalaa. Ennen vuotta 1859 saivat laillista kauppaa käydä vain kaupunkien porvarit ja hekin vain kaupungeissa tai maaseudun markkinoilla.

Tammerkosken rantaan alkoi tulla uusia yrittäjiä, mm. värjäreitä. Öljymyllyissä puristettiin pellavansiemenistä öljyä. Mies, joka teki Tampereesta varsinaisesti tehdaskaupungin oli James Finlayson, joka perusti pumpuli- eli puuvillatehtaan. Tehtaalle rakennutettiin ennen näkemättömän suuri kuusikerroksinen tehdasrakennus ja siellä oli vuonna 1845 yli 500 työntekijää. Tammerkosken toiselle puolelle puuvillatehdasta vastapäätä perustettiin pellavatehdas ja konepaja, myöhemmän Tampellan edeltäjät. Vuonna 1870 Tampereen kaikissa tehtaissa oli jo lähes 3.600 työntekijää, mikä oli 40 % koko maan tehdastyöväestä. Erityisesti 1890-luvulla perustettiin useita konepajoja, ja seuraavalla vuosikymmenellä kenkätehtaita ja elintarviketeollisuutta. Muita varhaisia teollisuuslaitoksia Pirkanmaalla olivat Äetsän villankehruu-, myöhemmin trikootehdas, Korkeakosken nahka-, myöhemmin kenkätehdas ja Kangasalan urkutehdas.

Puuhiomot vaativat runsaasti energiaa, minkä vuoksi niitä perustettiin koskien äärelle. Näin entisistä myllykylistä, Nokiasta, Valkeakoskesta, Kyröskoskesta ja Mänttästä tuli uusia teollisuuskeskuksia. Puuhiomojen kanssa samoille alueille perustettiin myöhemmin paperitehtaita ja alueista muodostui Pirkanmaan teollisuus- ja liikekeskuksia. Yhteydenpito Tampereelle oli kiinteätä ja vaati yhä parempia liikenneyhteyksiä, mikä edisti Pirkanmaan talousalueen muotoutumista.

Lama ja teollisuuden rakennemuutos veivät Pirkanmaalta vanhaa "savupiipputeollisuutta" 1980-luvlla. 1990-luvulla teollisuudessa työskenteli 44.000 pirkanmaalaista, mikä on kolmisenkymmentätuhatta vähemmän kuin kaksikymmentä vuotta aiemmin. Suurimmiksi työnantajiksi nousivat palvelut.

Esihistoria:
Historian varhaisvaiheet | Asutuksen alku | 1300-1500-luvun Pirkanmaa oli Ylä-Satakuntaa | Hallinto- ja kirkkopitäjät muodostuvat | Talonpoikainen Pirkanmaa | Kartanot edelläkävijöitä | Sodat, levottomuudet ja kadot koettelivat

Teollistumisen vaiheista:
Teollistumisen varhaisvaiheet | Ensimmäiset koulut 1800-luvulla
Väestö kasvaa ja siirtyy maalta kaupunkiin

Lähteet: Viljo Rasila: Pirkanmaan historia, Pirkanmaan liiton julkaisu B 12 sekä Raimo Seppälä: Hyökkäävä puolustaja