TIEDOTUSVÄLINEILLE 16.12.08

Lisätietoja: aluekehitysjohtaja Jukka Alasentie p. 2481 257

Pirkanmaan liiton lausunto esityksestä seutukuntajaoksi

Maakuntahallitus katsoo, että seutukuntajaotuksen väkinäinen säilyttäminen saattaa vahvistaa keinotekoisia ratkaisuja ja rajata sekä aluekehitystoimintaa että kuntien yhteistyösuuntia. Maakuntahallituksen mielestä seutukuntajako tulisi lakkauttaa vuoden 2010 alusta.
Alueiden kehittämislakiin perustuvat tukitoimenpiteiden kohdentamiset ja kehitysalueen määrittämiset tulisi jatkossa tehdä seutukuntajaon sijaan kuntakohtaisesti tai paikkatietoihin perustuen.

Pirkanmaan liitto antoi lausuntonsa työ- ja elinkeinoministeriölle lakisääteisen seutukuntajaon muutoksista.

Seutukuntajako on lakisääteinen kehitysalueen ja yritystukien porrastamisen väline sekä aluetilastoinnin taso. Lisäksi se on kuntien vapaaehtoisen yhteistyön pohjalla näiden pysyvissä palveluratkaisuissa ja tapauskohtaisemmassa kehittämistoiminnassa. Viimeksi mainittu on ollut kuntien kannalta usein tärkeämpi. Käytännössä seutukuntajaon merkitys on näiden eri tasojen vuoksi jossain määrin hämärtynyt.

Lakisääteinen seutukuntajako ei enää entiseen tapaan toimi alueiden kehittämistoiminnan suuntaajana. Kehittämistä tehdään enemmän kehittämistyön temaattisten sisältöjen tai verkostomaisen yhteistyön kuin rajattujen maantieteellisten seutujen mukaan. Seutukuntajaon on koettu muodostavan esteitä erilaisille kehittämiskonsortioille ja eri alueiden yhteisille kehittämistoimille. Lakisääteinen seutukuntajako onkin käytännön kehittämistyössä pitkälti menettänyt merkityksensä.

Nyt esitettyjen muutosten jälkeen Tampereen lakisääteinen seutukunta kattaisi jo merkittävän osan Pirkanmaan alueesta, väestöstä ja toimeliaisuudesta. Tampereen seutukunnan osuus koko maakunnan asukkaista olisi silloin 73 %, työllisestä työvoimasta 75 %, työpaikoista 77 %, yritysten toimipaikoista 72 % ja yritysten liikevaihdosta jopa 81 %.

Neljän muun seutukunnan rooli muualla Pirkanmaalla jäisi vähäiseksi, eikä niille olisi kestäviä perusteluja. On vaarana, että seutukuntajaotuksen väkinäinen säilyttäminen vahvistaa keinotekoisia ratkaisuja ja rajaa sekä aluekehitystoimintaa että kuntien yhteistyösuuntia. Työssäkäynnin ja asioinnin kannalta koko Pirkanmaa on pitkään muodostanut yhden luontevan kokonaisuuden.

Kaupunkimaiseen Tampereen seutukuntaan esitetään nyt liitettäväksi alueita, joiden kehittämistarpeet ovat pääosin maaseutukehittämisen välineillä hoidettavia. Niiden kehittämistarpeita ei voisi esitettyjen muutosten jälkeen perustella mm. tilastopohjaisesti maaseutunäkökohdilla, koska pienten kuntien poikkeavat arvot peittyisivät Tampereen seudun keskuskuntien suurten lukujen alle. Seutukuntajako ei siten enää erottelisi maakunnan osia kehittämispoliittisten tarpeiden määrittelemiin kokonaisuuksiin. Näin lakisääteisen seutukuntajaon toimivuus aluekehityksen ilmiöiden tilastointipohjana heikkenisi entisestään. Alueiden kehittämislakiin perustuvat tukitoimenpiteiden kohdentamiset ja kehitysalueen määrittämiset tulisikin jatkossa tehdä seutukuntajaon sijaan kuntakohtaisesti tai paikkatietoihin perustuen.

Lakisääteisen seutukuntajaon poistaminen ei estä eikä vähennä kuntien tarveharkintaista seudullista yhteistyötä. Palvelujen järjestämisessä ja muussa kuntien vapaaehtoisessa yhteistyössä toimialueet ja kokoonpanot määräytyvät tarveperusteisesti. Kunnat tekevät seudullista yhteistyötä niissä asioissa ja niillä kokoonpanoilla kun kulloinkin on tarkoituksenmukaista

Vuodeksi 2009 tulisi seutukuntajaon uudistamiseksi tehdä vain kuntaliitoksista johtuvat muutokset, ja rajata ne näin Pirkanmaalla Ylöjärven kaupunkiin liittyvän Kurun kunnan alueen siirtämiseen Tampereen seutukuntaan.